Suomalaisen viihteen kirkkaimpiin tähtiin lukeutuva viihdetaiteilija Ismo Sajakorpi tunnetaan parhaiten yhtenä Kivikasvot-lauluyhtyeen perustajana ja pitkäaikaisena jäsenenä. Monitoiminen taiteilija, tuttavallisemmin Saja, on yli viisikymmenvuotisen uransa aikana saavuttanut paljon ja näyttäviä tuloksia kotimaisella viihdetaivaalla. Saja julkaisi muutama vuosi sitten yli 300-sivuisen muistelmateoksen Kivikasvot ja mä (ISBN: 978-952-291-159-9, Docendo, 2015). Siinä rakastettu viihdetaiteilija kertoo pitkän uransa värikkäistä käänteistä alkaen Kivikasvojen 1960-luvun alkuajoista aina näihin päiviin asti. Olen vuosien saatossa kirjoittanut Kivikasvoista useaan otteeseen blogissani. Yksi suurimmista haaveistani on aina ollut päästä ihan oikeasti tapamaan näitä estradilavojen konkareita. Jokin aika sitten minulle tarjoutui tilaisuus ja suuri kunnia haastatella idoliani Ismo Sajakorpea. Innokkaana ja suurena Kivikasvot-ihailijana tartuin heti tilaisuuteen ja kynääni.

MM

Suomi täytti vastikään sata vuotta. Kivikasvot viihdytti uskollista yleisöään syksyn mittaan Satumaani Suomi -juhlakiertueella satavuotiaan kotimaamme kunniaksi. Mitä itsenäinen Suomi merkitsee sinulle?

IS

Vapautta ajatella ja ilmaista mielipiteitä, vapautta muuttaa ja matkustaa, vapautta kuulua johonkin tai olla kuulumatta.

MM

Olen ahkerasti käynyt Kivikasvojen konserteissa aina 1980-luvulta lähtien ja käyttänyt kaikki liikenevät mahdollisuudet päästä katsomaan estradiviihteen parasta antia, jota vain Kivikasvot voi tarjota. Ensimmäiset muistoni Kivikasvoista ovat suuren suosion saavuttaneet televisio-ohjelmat 1970-luvulta. Ensimmäisen kerran kävin katsomassa elävän esiintymisenne Turussa hotelli Hamburger Börsissä joskus 1980-luvulla. Silloin yksi Kivikasvoista oli Kai Hyttinen. Esitys oli niin vaikuttava, että kävin katsomassa sen seuraavana iltana uudelleen. Olen seurannut työskentelyäsi esiintymislavalla ja ihaillut tarmokkuuttasi ja energisyyttäsi. Kerro salaisuutesi. Mistä kummasta ammennat kaiken tuon energian ja toimeliaisuuden vuodesta toiseen?

IS

25 % energiasta saan geeneistä, 25 % rakkaudesta viihdetaiteeseen, 25 % ammattitaidosta ja 25 % vaimoni tarjoamista vitamiinivalmisteista.

MM

Elämä ei ole vain pelkkää työtä. Meillä kaikilla on oma tapamme irtautua arjesta ja heittää vapaalle tai viihteelle. Minulle se on intensiivisen työpäivän päätteeksi esimerkiksi viihdyttävä ilta Kivikasvojen konsertissa. Miten itse rentoudut?

IS

Vielä 1900-luvulla ensi-illan jälkeen usein lähdettiin kaljalle, mutta jo kauan olen rankan duunipäivän jälkeen "heittäytynyt viihteelle" kodin sohvalle, syönyt jäätelöä, alkanut katsoa jotakin amerikkalaista leffaa ja nukahtanut kesken draaman. Tämä on erittäin suositeltava ja edullinen rentoutumistapa. TV-kanavat ajavat nykyään samoja elokuviaan kuukaudesta toiseen, mutta se ei minua haittaa, koska en tiedä loppuratkaisuja.

MM

Ahkeruudestasi päätellen tuskin jäät vielä lähiaikoinakaan laakereillesi lepäämään lokoisista eläkepäivistä nyt puhumattakaan. Mitä uutta puuhaat parhaillaan?

IS

Parhaillaan puuhaan vastauksia haastattelukysymyksiisi. Viikon kuluttua askartelen joulupossun kanssa, kuukauden päästä hinkkaan musiikkinäytelmän käsikirjoitusta ja puolen vuoden päästä - jos Luoja suo - riivin saaren koivusta saunavihtaa. Pidemmälle en juuri nyt halua suunnitella.

MM

Olet kiistatta viihteen monitoimimies. Saavutuksiisi lukeutuvat monet käsikirjoitukset ja ohjaukset. Olet lisäksi erinomainen näyttelijä ja laulaja, tuottaja sekä näytelmäkirjailija ja viimeksi myös muistelmateoksen kirjoittaja. Ehditkö harrastaa mitään täysin viihteestä poikkeavaa vai onko työ samalla harrastus niin kuin monilla taiteilijoilla tuppaa olemaan?

IS

Siis harrastus, joka on "täysin viihteestä poikkeavaa"?... Hmmm... vaikea kysymys. Lukeminen sekä teatteri ja elokuva liittyvät kai liikaa työhöni... Kävisivätkö nämä: vapaa-aikanani ja kirjoittaessani kuuntelen pianojazzia tai klassista musiikkia. Luovan ajattelun aikana suosikkejani ovat Bach, Mozart ja Debussy. Ehkä myös sukututkimusharrastustani (jota veljeni jatkaa) voi pitää yrityksenä harrastaa "jotain muuta".

MM

Vuosikymmenten varrella olet kirjoittanut kymmenittäin käsikirjoituksia teatteriin ja televisioon sekä erinäisiin juhlatilaisuuksiin. Elokuvista muistamme yhä legendaarisen jännityselokuvan Tuntematon ystävä, jossa esiintyi mm. kuuluisa virolainen näyttelijä Bruno O’Ya. Oma ja monen muunkin suosikki taitaa olla Kivikasvot-vampyyrioperetti Lepakkolinna vuodelta 1980. Ainakin se nousee usein ensimmäisenä puheenaiheeksi. Mikä näistä produktioista on oma suosikkisi?

IS

En tässä yhteydessä nimittäisi Tuntematonta ystävää legendaariseksi jännityselokuvaksi ellei sillä tarkoiteta elokuvan taloudellista ja taiteellista floppausta. Ei elokuvasta tule mitään, jos tuottaja haluaa 20 Susikoski -kirjasta komediajännärin (mm. Vesku Loiria pyydettiin puliukoksi) ja jos taas ohjaaja haluaa tehdä siitä syvästi inhimillisen ja yhteiskunnallisen rikoselokuvan. Jos suosikki pitäisi valita, ottaisin tunnin kauhufilmini "Merkitty" (MTV 1984) tai 1988 ohjaamani psykologisen trillerisarjan "Painajainen", joka nähtiin monen eurooppalaisen maan televisiossa.

MM

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja epäonnistumisia sattuu. Teatterimaailmassa jalan katkeaminen ainakin kuvaannollisesti tuottaa itse asiassa onnea, vai mitenkä se nyt oikein menikään? Jos saisit tehdä jonkin asian uudestaan, niin minkä korjaisit ensimmäisenä?

IS

Siirtyisin vuoteen 1993 ja lisäisin ajoissa öljyä vanhan Mersuni moottoriin. Kun sen kampiakseli ei vääntyisi pilalle, en joutuisi vaihtamaan moottoria ja nyt olisin 9 000 markkaa rikkaampi plus korot.

MM

Kivikasvojen lavashowt ovat luonteeltaan kevyitä ja riemukkaita. Muutaman kerran olen kuitenkin kokenut melkoisia, joskin positiivisia tunnekuohuja, kun tilaisuuden tapahtumat ovat koskettaneet minua erityisen emotionaalisesti. Esimerkiksi jäähyväiskonsertissanne Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 2015 olin melkein parahtaa itkuun, kun esityksen lopussa seisoit Fredin kanssa kaksin estradilla. Kysyit: "Fredi, miltä nyt tuntuu?" Haukoin tuolloin henkeäni ja pidättelin kyyneliä. Se oli erittäin koskettava hetki. Miten tai minkälaisissa tilanteissa sinä koet vastaavankaltaisia positiivisia ja lämpimiä tunnekuohuja?

IS

Tässä iässä (72 v.) tunnekuohuja syntyy vähän väliä milloin mistäkin ja lupaa kysymättä. Sanovat tätä vanhuuden vaivaksi. Liikutuksen tunne voi yllättää b-elokuvan naiivissa loppukohtauksessa, missä kaikki riidat sovitaan. Kurkkua voi alkaa kuristaa, kun kuulee jumalaisen kaunista musiikkia tai näkee auringonlaskun ja kyyneleet täyttävät silmät, kun lukee ihmisten välisestä hyvyyden teosta. Harmonia, kauneus ja hyvyys koskettavat.

MM

Meitä Kivikasvot-faneja kiinnostaa kvartetin tulevaisuus. Muutamat alkuperäiset jäsenet ovat olleet mukana jo hyvän matkaa yli puoli vuosisataa. Osaatko raottaa, mikä on Kivikasvojen tulevaisuus?

IS

Ikävä kyllä sama kuin kaikilla elävillä olennoilla, mutta jos puhutaan viihteen tekemisestä, vastaan, etten tiedä. Fredi on puhunut laulamisen lopettamisesta, kun hän täyttää 75 ja tämä tapahtui jo heinäkuussa. Minä koen, että viimeiset 5 vuotta Kivikasvot ovat vieneet minulta lähes kaiken ajan, koska olen ollut tuotannoissamme markkinoija, tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja ja myös estradiesiintyjä. Kivikasvoilla on show Kokkolan Talviharmonikka -festivaaleilla 11.2. ensi talvena, ja tällä hetkellä näyttää siltä, ettemme muuta tee. Ehkä nyt on aika perheille ja parisuhteille.

MM

Meillä kaikilla on unelmia ja joskus jopa suuria suunnitelmia. Toisinaan ne vain odottavat toteutumistaan tai toteuttamistaan. Onko sinulla vielä suuria suunnitelmia tai unelmia, jotka olet päättänyt toteuttaa?

IS

Aina on unelmia ja suunnitelmia, mutta päätökset sellaisten toteuttamisesta kuuluvat nuoruuteen ja miehuuteen. Sanotaan näin, että aikomukseni on kirjoittaa jännitysromaani ja draamasarja TV:lle. Jos suunnitelmat toteutuvat, ne merkitsevät suunnittelu- ja kirjoitustöineen kolmen vuoden rupeamaa... Hei, mikäs se suomalaisten miesten elinikäodote taas olikaan?

MM

Kerro vielä lyhyesti, mitä on ohjelmassasi vuonna 2018?

IS

Kivikasvot talvi-show Kokkolassa, matka ulkomaille ja näytelmäkäsikirjoitus keväällä, kesä meren saaressa rakkaan vaimon kanssa, mutta syksyyn saakka ei aatos vielä ennä ei lennä...

Kiitän Sajaa haastattelusta ja toivotan mukavaa vuodenvaihdetta ja menestyksekästä uutta vuotta!