Suomi on muiden teollistuneiden länsimaiden tapaan riippuvainen energiasta. Energian tarve on monimuotoista, ja täällä Pohjolassa sen monet muodot korostuvat entisestään. Liikenteen lisäksi energiaa tarvitaan tuotannossa sekä aivan tavallisessa mummon mökin lämmittämisessä. Suomen luonnonvarat eivät riitä energian omavaraisuuteen, mikäli mittarina pidetään tämänhetkistä energiatuotantoteollisuutta. Maassamme ei ole riittävästi vesivoimaa koko energiahuollon järjestämiseksi. Meillä ei myöskään ole kivihiiltä tai öljyä omasta takaa puhumattakaan rikastetusta uraanista ydinvoimaloitamme varten. Viime aikoina on asetettu kyseenalaiseksi myös uusiutuvien luonnonvarojemme polttaminen. Turpeen ja puun hyödyntäminen energiatuotannossa nostaa ilman pienhiukkaspitoisuuksia, jotka uusimpien tutkimusten mukaan ovat haitallisia ihmiselle.
Polttomoottoreihin perustuva tekniikka on saavuttanut mittavan jalansijan ihmiskunnan arkipäivässä. Tästä tekniikasta ei ole helppoa luopua kovin nopealla aikataululla, etenkään kun korvaavaa tekniikkaa ei ole vielä kehitetty riittävästi. Polttomoottorien yleinen energianlähde on raakaöljystä jalostetut polttoaineet. Maailmanpoliittisesti tähän fossiiliseen polttoaineeseen pohjautuva energiantuotanto on osoittautunut räjähdysherkäksi muuallakin kuin vain moottorin sylinterissä. Huomattavaa osaa maailman öljyvaroista hallitsee Venäjän lisäksi pieni joukko valtioita muutamilla keskitetyillä alueilla maapallolla. Öljy onkin yksi tärkeimmistä maailmankaupan raaka-aineista, joilla voidaan helposti hallita maailmankaupan lisäksi muitakin tarkoitusperiä. Öljy on tärkeä tulonlähde monille valtioille, joita näin länsimaisen mittapuun mukaan nähtynä pidetään usein myös kehittyvinä maina.
Energiavarojen keskittymisestä länsimaisen tuotannon ulkopuolelle on vuosikymmenien saatossa muodostunut kuuma puheenaihe. Eräät teollisuusmaat ovat halunneet turvata energiansaantinsa joskus jopa arveluttavin keinoin. Seurauksena on ollut konflikteja ja äänen korotusta eikä kaikkia keskusteluja ole käyty rauhanomaisesti. Osittainen ratkaisu näihin ikuisuuksilta tuntuviin ongelmiin on siirtyminen omavaraiseen energiatalouteen. Helppoja ratkaisuja tähänkään vaihtoehtoon ei ole, mutta kaikkia keinoja tulisi nyt tarkastella avoimesti. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on ehdottanut Suomea öljyriippumattomaksi maaksi vuoteen 2030 mennessä. Naapurimaamme Ruotsi onkin jo ennättänyt julistaa oman vastaavan ohjelmansa vuoteen 2020 mennessä.
Energian omavaraisuudesta maassamme käytetään toisinaan termiä bioenergia. Tällä puolestaan viitataan energian lähteeseen eli uusiutuviin luonnonvaroihin, kuten viljelykasveihin. Aiheesta käytiinkin kiivaasti keskustelua kevään kotimaan politiikassa. Eräs erikoisuus aiheen yläpuolelle nousi, kun sosiaalidemokraattien Paavo Lipponen ehdotti 28.4. Uutispäivä Demarissa bioenergian erästä muotoa eli etanolia ostettavaksi Brasiliasta. Tässä suhteessa en ymmärrä energiapolitiikkaa. Miten on mahdollista, että maapallon toiselta puolelta on edullista rahdata tankkerilasteittain etanolia? Jälleen kerran suomalainen maanviljelijä jää nuolemaan näppejään ja paketoimaan peltojaan. Olkoonkin vain, että välitön hankintakustannus näinkin kaukaa on edullisempi kuin kotimaassa tuotettuna, mutta onko kokonaishintaan laskettu mukaan myös maatalous- ja työllisyystuet? Kun suomalainen on työtön, nostaa se välillisesti myös ulkomailta ostetun energian hintaa, vaikka suoraa asiayhteyttä ei olekaan.
Biopolttoaineen hankinta ulkomailta ei muuta energiahuoltomme haavoittuvuutta mitenkään. Se vain siirtää painopisteen Lähi-idästä toisaalle. Maamme kymmenet tuhannet kynnetyt ja kyntämättömät peltohehtaarit olisi syytä mitä pikimmin valjastaa kotimaiseen energiantuotantoon. Jahkailu ja poliittinen kädenvääntö pitäisi unohtaa ja ryhtyä vain toimeen. Omavaraisen energiahuollon luulisi olevan koko maan etu yli puoluerajojen. Bioenergia loisi uusia tuotannonaloja maahamme ja sitä kautta kipeästi kaivattuja työpaikkoja. Ja kun energiatalous on omissa käsissämme, ei pitäisi olla pelkoa menettää työpaikkoja rajojemme ulkopuolelle. Maamme energiahuolto kannattaisi miettiä uudelleen ilman puoluepoliittisia ambitioita. Luonnollisesti vaihtoehdoiksi kannattaa nostaa muitakin energiamuotoja, kuten tuulivoima ja aurinkoenergia.