Päiväni venähti tänään tavallista pidemmäksi. Nousin aamulla ylös jo kuuden aikoihin ja kohta sen jälkeen olin matkalla töihin. Työpäivän päätteeksi riensin vielä elokuvateatteri Orioniin, jonne 70-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Amerikka-kirjasto ja Helsingin Suomi-Amerikka yhdistys olivat järjestäneet elokuvaillan. Ohjelmassa oli legendaarinen, kolmen Oscarin ja peräti kahdeksan ehdokkuuden elokuva Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird) vuodelta 1962, jonka ohjasi Robert Mulligan (1925-2008). Pääosaa näytteli aikansa hurmuri Gregory Peck (1916-2003). Ilmaiseen näytökseen kutsuttuja vieraita hemmoteltiin kunnon Amerikan malliin suolapähkinöillä ja kolajuomalla. Ennen leffaa luennoitsija ja elokuva-asiantuntija Pirkka Kivenheimo esitteli elokuvan ja kertoi kiehtovia taustatietoja, joiden havaitseminen ensimmäisellä katsomisella olisi ollut vaikeaa.

Mustavalkoinen elokuva perustuu samannimiseen Harper Leen (1926-2016) Pulizer-palkittuun romaaniin vuodelta 1960. Elokuva on jo 54 vuotta vanha ja se pitääkin katsoa aikansa tuotteena. Aivan ajan kuluttama tämä raina ei sentään ole, sillä yhä edelleen syvässä etelässä ja muuallakin Yhdysvalloissa vallitsee filmin asetelmat. En ole aiemmin nähnyt elokuvaa, vaikka olen siitä elämäni aikana kuullut aika ajoin. Koin filmin hieman ahdistavaksi, mikä ehkä oli tarkoituskin. Nykyajan toimintaelokuvien mittapuun mukaan tarina junnaa paikoillaan, mutta kaksituntinen näytös tuntui edenneen yllättävän nopeasti. Juonen sekaan oli ujutettu mielenkiintoa ylläpitäneitä kohtauksia, jotka paljastuivat vasta elokuvan lopussa. Hieno elokuvailta oli mukavaa ja rentouttavaa vaihtelua tavanomaiselle maanantai-illalle. Tällaista ja paljon muuta ohjelmaa tarjoaa Helsingin Suomi-Amerikka yhdistys jäsenilleen.