Päiväni venyi tänään ennätyksellisen pitkäksi. Nousin ensimmäisen kerran jo neljän aikaan aamulla, mutta onneksi heittäydyin fällyjen alle uudelleen herätäkseni uudemman kerran puoli seitsemältä. Minulla on pitänyt kiirettä heti aamusta alkaen, sillä aamutoimet piti saada tehtyä ennen seitsemää, jolloin ensimmäinen vieraani saapui. Odottamani vieras oli itse asiassa nikkari, joka kävi poraamassa olohuoneen seinään reiän kiinnityskoukkua varten. Nikkari sai työnsä tehtyä muutamassa minuutissa, ja itse jatkoin taas eteenpäin omalle työmaalle. Työpäivän päätteeksi suuntasin vielä illaksi Tennispalatsin elokuvakeskukseen. Olin nimittäin saanut kutsun yksityiseen elokuvanäytäntöön, jossa valkokankaalle heijastettiin uutukainen leffa nimeltään Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Ruotsalaista alkuperää oleva filmi on lajityypiltään komedia ja se lunasti lupauksensa mainiosti. Elokuva oli oikein hauska monilla eri mittareilla mitattuna. Roolisuoritukset olivat erinomaisia samoin kuin juonikin eikä leffasta puuttunut naurettavia kohtauksia, jotka laskujeni mukaan vain yltyivät loppua kohden. Alkujaan tämä satayksivuotiaan tarina on ruotsalaisen Jonas Jonassonin menestysromaaniin perustuva filmatisointi. Aiemmin vuonna 2013 ilmestyi Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -komediaelokuva, jolle tämäniltainen oli jonkinlainen jatko ellei muuten niin ainakin hahmojensa puolesta. Elokuva on tehty erittäin hyvin ja ammattitaitoisesti. Seikkailu etenee eri maissa tai ainakin katsojan annetaan niin ymmärtää. Kielten sekamelskasta huolimatta juonta on helppo seurata. Hämmästyttävimmät kohtaukset liittyivät Neuvostoliiton entisen presidentin Leonid Brežnevin (1906-1982) hahmoon sekä David Bowien (1947-2016) hahmon piipahdukseen. Maskeeraus oli onnistunut lähes täydellisesti niin, että Bowien kaksoisolento oli erehdyttävästi esikuvansa näköinen. Elokuvailtani oli oikein rattoisa, kun kerrankin sai nauraa ruotsalaisnaapurille ihan luvan kanssa.