Tämän vuoden Blog Action Day -tapahtuman teemana on ruoka. Vuotuinen tapahtuma kokoaa bloggaajat eli verkkopäiväkirjan kirjoittajat ympäri maailmaan kirjoittamaan samana päivänä yhdestä aiheesta. Aktiviteetti tukee omalta osaltaan Maailman ruokapäivää, joka puolestaan on Yhdistyneiden Kansakuntien ruokahuollon pääteema tänään. Ravinto on elämää ylläpitävä välttämättömyys siinä missä vesikin. Ruualla on ollut kautta maailmanhistorian merkittävä rooli tapahtumien kulussa. Suurista ruokaoperaatioista tulee ensimmäisenä mieleen Raamatussa kuvattu Jeesuksen ihmeteko ruokkia suuri väkijoukko viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Nälkä on sanellut mitä kummallisimpia päätöksiä, kuten esimerkiksi kannibalismin vuoden 1972 lento-onnettomuudessa Andien vuoristossa. Historia tuntee lukuisia muitakin ruokaselkkauksia aina Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten (1755-1793) leivoksista Bostonin teekutsuihin.

Meidän aikamme historiaa ovat sävyttäneet erityisesti uutisoinnit nälänhädästä eri puolilla maailmaa. Länsimaat havahtuivat viime vuosisadan lopulla Afrikan ongelmiin ja ryhtyivät kaiketi omantunnon tuskissaan ikään kuin avustamaan paikallista väestöä rahtaamalla ruokaa ja vettä kuivuuden ja satokatojen runtelemille alueille. Seuraukset eivät olleet kehuttavia. Valmiiksi katettu pöytä teki paikallisista passiivisia ja omatoiminen ruokahuolto suorastaan romahti. Joku viisas onkin tässä joskus sanonut: "Voit ruokkia hänet viikoksi, mutta jos haluat, että hän syö loppuelämänsä, opeta hänet viljelemään." Ravinto jakautuu epätasaisesti eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan kun jossakin nähdään nälkää, heitetään Suomessa ruokaa roskiin parasta ennen päivänä. Hyvinvointivaltiot sananmukaisesti voivat hyvin, ainakin jos katsoo vatsanympärystä. Yhdysvaltalaiset ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana lihonneet silmiinpistävästi, mutta nälänhätäalueilla ei ole saatu aikaan pysyviä muutoksia ja ruuan rahtaaminen nälkäisille jatkuu. Sillä tavalla ostetaan hyvä omatunto.

Ruokapäivä haluaa muistuttaa meitä hyvinvoivia kohtuullisuudesta. Ruokailussa ja ravinnon valinnassa tulisi keskittyä ravitsevuuteen ja vähemmän herkutteluun. Kauppakeskusten rasvamontuissa kiireesti nautitut pikaruuat täyttävät vatsan hetkeksi, mutta nimenomaan vain täyttävät. Niiden ravintoarvo on usein kyseenalainen. Leivonnaiset, keksit ja makeiset antavat paljon ylimääräistä energiaa, joka varastoituu makkaroiksi vyötäröillemme. Joskus näen kaupungilla valtavan lihavia ihmisiä ja ajattelen, miten paljon energiaa heidän kehoihin on varastoituneena ja miten paljon se on pois joltain nälkäiseltä. Käyttäytymisemme on kaksinaista. Samaan aikaan kun ahmimme itsemme yltäkylläisiksi, ummistamme silmämme maailman nälkäongelmalta tarjoamalla nälkäisille ranskalaiseen tapaan leivoksia.