Sain eräänä vuonna lahjaksi kausikortin Helsingin kaupunginorkesterin esityksiin. Musiikilliset kokemukset tuolloin olivat erittäin nautittavia monestakin syystä. Ensinnäkin ohjelmisto oli huolella valittu ja edusti klassisen musiikin ehdotonta huippua. Toisekseen kaupunginorkesterin muusikot kapellimestarinsa johdolla esittivät teokset äärimmäisellä ammattitaidolla. Näissä puitteissa musiikin kuunteleminen oli enemmän kuin vain kuuntelua. Se oli katharsista lähentelevää nautiskelua, todellista musiikki-ilottelua.
Yhtenä iltana sain kuulla ensimmäisen kerran elämässäni Ludwig van Beethovenin (1770-1827) viulukonserton. Konsertti on säveltäjämestarin ainoa viulukonsertto, vaikka hänet muuten tunnetaankin tuotteliaasta urastaan ja monista tutuista sävelmistään. Viulukonsertto D-duurissa, opus 61 sai ensi-iltansa Wienissä 23. joulukuuta vuonna 1806. Alun nihkeän vastaanoton jälkeen konsertosta on muodostunut yksi klassisen musiikin helmistä ja sitä esitetään yhä täysille saleille. Beethoven omisti konserttonsa lapsuudenystävälleen Stephan von Breuningille vaikkakin konserton soolo-osuudet hän sävelsi 1800-luvun alun viuluvirtuoosi Franz Clementille.
Viulukonsertto on levytetty moneen otteeseen eikä sitä ole syytä ihmetellä, sillä tämä rakastettu sävellys on yksi hienoimpia kautta aikojen. Aikamme huippuviulisti Itzhak Perlman ei ole ainoa, joka on ikuistanut Beethovenin viulukonserton vinyylille. Carlo Maria Giulini johtaa Philharmonia-orkesteria Emin vuonna 1981 julkaisemalla äänitteellä. Levy kuuluu Emin Great Recordings of the Century -sarjaan, jossa on julkaistu lukuisia muitakin mestariteoksia ja klassisen musiikin ikivihreitä. Perlmanin velhomainen taiturointi viululla on yhtä nautittavaa kuunneltavaa kuin aikoinaan Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa, jolloin solistina esiintyi maamme viulistien parhaimmistoon kuuluva Pekka Kuusisto.
Viulukonsertto D-duurissa, opus 61
Ludwig van Beethoven
- Allegro ma non troppo
- Larghetto
- Rondo