Viikonloppu sujui rattoisasti katselemalla vuonna 2008 filmattua ranskalaista koko perheen elokuvaa Asterix olympialaisissa. Hauska elokuva on ammattimaisesti toteutettu ja vetää erikoistehosteissaan vertoja jopa Hollywoodin uusimmille tuotannoille. Samannimiseen taiteilijakaksikon René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuva-albumiin perustuva elokuva on viihteellinen mutta sortuu ajoittain tylsistyttämään katsojansa jaarittelulla. Muutaman kerran filmikerronta ontuu ja saa katsojan hämilleen outojen juonikuvioidensa vuoksi. Pienistä lapsuksistaan huolimatta filmi on erinomainen osoitus eurooppalaisen elokuvateon korkeasta tasosta.
Elokuvan näyttelijäkaarti on mainitsemisen arvoinen. Lukuisissa filkoissa kiertänyt Ranskan yksi kuuluisimmista tähtinäyttelijöistä on eittämättä Gérard Depardieu, joka näyttelee mainion Obelixin roolin. Hänen lisäkseen Caesarina häärii toinen kuuluisuus nimittäin Alain Delon, jonka elokuvaura ulottuu aina 1950-luvun lopulle. Asterixin roolin suorittaa Clovis Cornillac, joka on 1980-luvun alussa alkaneen uransa aikana saavuttanut jo useita merkkipaaluja erityisesti ranskalaisessa elokuvateollisuudessa. Ranska onkin yksi Euroopan tuotteliaimmista elokuvamaista ja syykin tähän on yksinkertainen, sillä valtio tukee anteliaasti elokuvien tekemistä. Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen on muutenkin Ranskan valtion tärkeimpiä prioriteetteja, ja tulokset näkyvät.
Asterixin seikkailut olympialaisten hengessä mahtuvat noin puolitoistatuntiseen filkkaan. Vaikka tarina sijoittuukin ajanlaskumme alkuun ja Rooman vallan aikoihin, ei se ole luonnollisestikaan estänyt taiteilijan vapauksia. Niinpä elokuvassa pohditaan, miten jalkapallopeli on saanut alkunsa ja miten siitä on johdettu muut palloilulajit. Tähtien sota -elokuvista tutut jedien valomiekat eivät suinkaan ole viime vuosisadan keksintö, mikäli on uskomista filmin tarinaan. Leffassa valosapeli keksittiin jo pari tuhatta vuotta sitten, vaikka eihän näitä kahta fantasiaa voine asettaa vertailukelpoiselle aikajanalle. Näppärät ja huvittavat oivallukset ovatkin elokuvan parasta antia ja vertaukset nykyaikaan vetävät hymyn suupieliin. Tällaisia hyvin tehtyjä elokuvia on oikein mukavaa katsella.