Suomi täyttää tänään 90 vuotta. Pitkästä iästään huolimatta maamme on nuori ja ennen kaikkea nuorekas. Nuorekkaaksi Pohjolan perukoilla sijaitsevan sinivalkoisen metsämaan tekee kansan nykyaikaa seuraava elämäntapa. Emme ole jääneet laakereillamme seisoskelemaan, vaan seuraamme ympärillämme sykkivää aikaa siinä missä muutkin. Demokratiamme on ollut esimerkillistä samoin kuin sosiaaliturva, jota usein mielellämme kutsumme hyvinvoinniksi. Hyvinvointivaltio Suomi yhä onkin. Muutokset maailmalla toki heijastuvat meidänkin elämäämme, mutta matkalla tänne kylmään Pohjolaan ne sopivasti lauhtuvat kuin siirappi tammikuun pakkasissa.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Se, miltä Suomi näyttää kymmenen vuoden kuluttua, jää nähtäväksi. Odotan ainakin itse mielenkiinnolla, miltä maailma silloin näyttää. Maailma kun näyttää muuttuvan toisinaan hyvinkin nopeasti, emmekä aina itse aina pysy tahdissa mukana. Yksi suurimmista muutoksista on ollut liittyminen Euroopan yhteisöön. Jäsenyys unionissa ei kuitenkaan näy merkittävästi katukuvassamme. Sitäkin enemmän se näkyy ja tuntuu poliittisessa keskustelussa ja maatalouspolitiikassa. Meidän tulisi kuitenkin hyödyntää jäsenyyttämme unionissa paljon monipuolisemmin. Sitä voi hyvin käyttää markkinoinnissa eikä se silti vielä myy itsenäisyyttämme. Suomi on ja pysyy itsenäisenä, vaikka integraatiot tulevat ja menevät.