Helsingissä alkoi puolen päivän jälkeen erittäin kastelevainen sade. Harmaa taivaankansi enteili jotain tällaista ja niinhän siinä sitten kävi, että Esteri puhkesi oikein suuriin kyyneliin. Vettä tuli ajoittain hyvin rankasti ja vielä töiden jälkeenkin eli noin kello neljän aikoihin sade kasteli jalankulkijoita oikein kunnolla. Patikkamatkalaiselle ei kaupungissa riitä, että vettä tulee ylhäältä alas ja oikein tuulisina päivinä jopa vaakasuoraan, vaan vesi roiskuu myös ajoradalta jalkoihin. Autoilijat eivät enää välitä, kastuvatko jalankulkijat vai eivät. Kun itse aikoinaan kävin autokoulua, joskus vajaa kolmekymmentä vuotta sitten, kuului ajoharjoitteluun myös sateisella säällä autoilu. Fiksu opettajani muistutti joka käänteessä olla kastelematta jalkakäytävällä kulkevia ihmisiä. En osaa sanoa, kuuluuko tällaisen hyvän ajokäytöksen opetus enää autokouluille. Eipä tuota käyttäytymistä näytä muutkaan opettavan, ja liikenteessä tuntuu vallitsevan Villin Lännen meininki kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Onneksi reitin voi suunnitella siten, etteivät autot pääse kastelemaan aivan läpimäräksi. Tänään pääsin vähällä, sillä en kastunut juuri lainkaan ja kaukonäköisyytenikin palkittiin ottaessani aurinkoisena aamuna sateenvarjon kainaloon.