Paahtoleipäpakkauksissa on aina parillinen määrä valmiiksi viipaloituja paahtoleivän siivuja. Tähän tulokseen olen tullut vuosien saatossa avattuani lukemattomia paahtoleipäpakkauksia. Jos tarkastelee leivänpaahdinta, havaitsee nopeasti, että niissä on tyypillisesti kaksi tai neljä aukkoa paahtoleivän siivuille. Tällaiset paahtimet ovat varmasti yleisimpiä, vaikka olen tainnut joskus nähdä yksiaukkoisenkin kapistuksen. Parillinen määrä leivänsiivuja on luonnollinen paahtoannos. Kahdesta leivänpalasta syntyy samalla mainio kerrosvoileipä, kun viipaleparin väliin voi mätätä kaikenlaisia täytteitä. Eilen jouduin ensimmäisen kerran satojen paahtoleipäpakkausten jälkeen uuteen tilanteeseen. Pussin pohjalle jäi yksi viipale, koska viipaleita oli alun perin pariton määrä.

Tapaus oli erikoinen, yllättävä ja perin poikkeuksellinen. Syntynyt tilanne on jo ajanut miettimään, mitä yhdellä paahtoleivän siivulla voi tehdä. Tietenkin sen voi paahtaa ja syödä sellaisenaan. Toisaalta voisin ostaa uuden pakkauksen, josta otan yhden viipaleen tämän yksinäisen palan kaveriksi. Teko puolestaan vain siirtäisi yhden siivun ongelmaa aina siihen asti, kunnes taas joskus usean vuoden kuluttua törmään parittomaan pakkaukseen. Toinen mielenkiintoinen kysymys nousee pakkauksen hinnasta. Leipäpakkaukset ovat kaikki samanhintaisia. Hinnoitellaanko pakkaus painon vai määrän mukaan, vai onko sillä edes väliä? Maksoinko parillisesta vai parittomasta määrästä leivänpaloja? Mikä on yhden viipaleen yksikköhinta? Kaikesta päätellen pasmat ovat nyt menneet pahan kerran sekaisin. Tässä ei auta muu kuin syödä tuo jäljelle jäänyt paahtoleivän viipale ja unohtaa koko juttu. Asiaa voi ajatella myös positiivisesti. Sain ehkä sittenkin yhden ylimääräisen viipaleen (ilmaiseksi?).