Vaalikarkkia ja silakoita

Perinteiset Helsingin silakkamarkkinat ovat jälleen käynnissä. Kauppatorilla on tarjolla paljon erilaisia kalaherkkuja, reseptejä ja käsitöitä. Silakkamarkkinoiden historia alkaa vuodesta 1743, jolloin Helsinki sai oikeuden pitää kaksia markkinoita. Toinen näistä on säilynyt näihin päiviin asti ja tunnetaan nyt siis merellisten herkkujensa kaupustelusta. Käväisin torilla sunnuntaina. Aukio oli mustanaan väkeä. Osa oli ostoksilla ja osa vain sunnuntaikävelyllä. Lähestyvät kunnallisvaalit näkyivät myös silakkamarkkinoilla. Kaikki suurimmat puolueet olivat pystyttäneet teltan keskelle parhainta markkinapaikkaa. Kunnallisvaaliehdokkaita parveili yleisön seassa vastailemassa kuntalaisten kysymyksiin ja jakamassa mainoslehtisiään. Jokaisella kojulla oli tarjolla karkkia. Luonnollisesti kiersin kaikki kojut ja keräsin näytteet tarjonnasta. Parhaimmat makeistarjoilut olivat vasemman laidan puolueilla. Demarit ja vasemmisto tarjosivat suklaatäytteisiä Marianne-karamelleja, kun taas muut puolueet olivat tyytyneet koviin imeskeltäviin makeisiin. Ruotsalaisten karkit olivat kooltaan pienimmät. Kokoomuksen kova melli maistui lakritsin ja salmiakin sekoitukselta, eikä siten siis ollut yhteydessä puolueen väreihin tai mielikuvaan puolueen makusuuntauksesta. Keskustan vihreä karkki kunnioitti uskollisesti puolueen väriä.

Silakkamarkkinat
Kuva
Helsingin satama

Puolueet ja ehdokkaat ovat nyt hövelillä päällä. Äänestäjiä kosiskellaan ja lupauksia annetaan. Kansalaisten muisti on tunnetusti lyhyt. Tähän ehdokkaatkin luottavat ja siksi niin helposti lupaavat ummet ja lammet. Monet ehdokkaat jakoivat lehtisiään ja olipa Saija Höykinpuro varustautunut peräti nenäliinapaketeilla, joita hän jakoi niiskuttaville ohikulkijoille. Idea oli mainio erityisesti kun ilma ei ollut niitä lämpimimpiä tähän aikaan vuodesta. Silakkamarkkinoilla kun oltiin, yksikään puolue ei kuitenkaan tarjonnut silakoita, vaikka takavuosina Kokoomuksen Harri Holkeri kehottikin kansakuntaa syömään niitä pahimpaan nälkäänsä, jos rahat eivät riittäneet parempaan. Kaikkiaan karkeista jäi hyvä maku suuhun. Porvaripuolueet olivat oivaltaneet pitkään imeskeltävän karamellin funktion. Mahdollinen äänestäjä pyörittelisi melliä suussaan pitkään ja muistaisi anteliaan hyväntekijän. Oppositiopuolueiden suklaakaramellit sen sijaan olivat nopeasti sulaneet eikä niitä sitten enää muisteltu. Vaalien jälkeen jää nähtäväksi, keiden mieleen makeistarjoilut olivat jääneet ja oliko jälkimaku makea vai karvas.

Julkaistu maanantaina 6.10.2008 klo 18:41 avainsanoilla kaupunki, politiikka ja tapahtumat.

Edellinen
Constructors and destructors in PHP4
Seuraava
Suklaamuffinsit
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä