Vanha kotitietokoneeni hajosi tässä jokunen aika sitten. Kyseessä oli kakkoskone eli vanha juhtani, joka oli jo seitsemän vuotta vanha ja oireillut viimeiset pari kolme vuotta. Kerran vaihdoin prosessorin tuulettimen, joka oli leikannut kiinni laakereiden kulumisen vuoksi. Virtakytkin oli painunut sisään jo vuosia sitten, mutta toimi muutoin yhä normaalisti. Tietokone oli niin sanottu market-mikro eli sellainen suoraan tavaratalon hyllystä poimittu perustietokone, jossa oli tavanomainen perusvarustus. Koneen kiintolevy oli jo hieman ajastaan jäljessä ainakin kapasiteettinsa puolesta. Prosessorikaan ei ollut sieltä vikkelimmästä päästä. Keskusmuistia oli vain neljä gigatavua eikä sitä voinut tähän laitteeseen lisätä. Kaiken kaikkiaan tietokone oli nykymittapuun mukaan vajaatehoinen ja vanhanaikainen.

Joitakin viikkoja sitten tietokoneen näytönohjainajuri sekosi. Näytön tarkkuus putosi VGA-tarkkuudeksi, jossa hiiren osoitinkin näyttää kämmenen kokoiselta nuolelta. Yritin muutaman kerran korjata tilannetta asentamalla ajuriohjelmaa uusiksi, mutta lopulta järjestelmä petti täysin eikä kone enää käynnistynyt lainkaan. Tietokone oli tullut tiensä päähän ja tuli aika heittää sille hyvästit. Ruuvasin kiintolevyn irti ja laiton romun myyntiin Tori.fi-kauppapaikalle. Hintapyyntöni oli 80 euroa, mutta muutaman tarjouksen jälkeen hyväksyin 50 euron tarjouksen. Rikkoutuneen koneen tilalle sain jo seuraavana päivänä vanhan käytöstä poistetun toimistokoneen, josta oli kiintolevy poistettu, mutta sehän ei haitannut, sillä laitoin tilalle vanhan koneeni kovalevyn. Korvaava kone lähti heti käyntiin, ja hiljattain asentamani Windows 10 alkoi välittömästi päivittää itseään uutta konetta vastaavaksi. Laitteiston kokoonpanon vaihduttua näin radikaalisti aina emolevyä myöten johti käyttöjärjestelmän aktivoinnin menetykseen, mutta se oli helppo palauttaa näppäilemällä Windowsin lisenssinumero uudelleen aktivoitavaksi.

Minulle oli jäänyt vielä vanhemmasta tietokoneestani vanha ISA-liitäntäinen kiintolevy. Market-mikroa ostaessani tätä kovalevyä ei voinut suoraan kytkeä tietokoneen SATA-liitäntää, joten jouduin hankkimaan sitä varten kovalevykotelon USB-liitännällä. Vanha kiintolevy lojui työpöydällä ulkoisena tallennusvälineenä, joka tarvitsi vielä kaiken lisäksi oman virran toimiakseen. Halusin päästä eroon tästä tilaa vievästä kapineesta, joten aloin etsiä ISA-SATA-adapteria, jolla olisin saanut ikivanhan kiintolevyn tietokoneen kotelon sisään piiloon. Aikani etsittyäni löysin Huvipiste-verkkokaupasta lopulta noin 15 euroa maksaneen adapterin, joka yksinkertaisesti vain työnnettiin kiintolevyn perässä olevaan liitäntään. Sovitinlaite ei ollut juuri ohutta tulitikkuaskia kookkaampi, ja siinä oli lisäksi kytkin, jolla liitännän suunnan sai muutettua haluamakseen. Adapteri tarvitsi vielä kaapelisovittimen, jolla vanhan virtakaapelin sai kytkettyä koneen uusiin liittimiin. Verkkokaupasta tämäkin kaapeliadapteri löytyi noin seitsemän euron hintaan.

Huvipiste-verkkokauppa oli hieman kummallinen ja ehkä vähän epämiellyttäväkin kokemus. Kauppa ilmoitti nettisivullaan, että tavaraa oli varastossa. Sainkin pian toimitusvahvistuksen sähköpostiin, mutta kun melkein kaksi viikkoa oli kulunut eikä tavaraa vain kuulunut, soitin lopulta myyjälle ja kysyin, miten pitkään tavara kulkee helsinkiläisestä osoitteesta toiseen helsinkiläiseen osoitteeseen. Myyjä kertoi puhelimessa, että hänellä oli toimitusongelmia eikä tavaraa ollut varastossa. Kummastelin, että sivuilla kuitenkin kerrotaan, että tavaraa on ja että olin jo kaksi viikkoa sitten saanut toimitusvahvistuksen sähköpostitse. Myyjä lupasi selvittää asiaa ja muutaman päivän kuluttua hän sitten ilmoittikin, että nyt tilaus oli postitettu. Sain lopulta tavaran ja pääsin asentamaan kiintolevyä koneen sisuksiin.