Tänään saapui postilähetyksen mukana vuoden viimeinen Tekniikan historia -lehden numero (6/2020). Tämä aviisi on samalla myös tällä erää viimeinen Alma Talentin julkaisema Tekniikan historian numero. Tiesin jo odottaa lehden päättymistä, sillä sain jokin aika sitten sähköpostiviestin, jossa asiasta kerrottiin. Viesti teki Tekniikan historia -lehdestä kertaheitolla jonkinlaisen keräilyharvinaisuuden. Keräilyharrastuksen kannalta rajallinen määrä lehtiä on vain hyvä asia, sillä keräilijän on mahdollista hankkia kaikista ilmestyneistä numeroista itselleen keräilykappale. Toisin on jatkuvasti ilmestyvät lehdet, joiden keräämiseen ei näy loppua.

Tekniikan historia -lehden ensimmäinen numero ilmestyi seitsemän vuotta sitten lokakuussa vuonna 2013. Kaikkiaan näitä erikoisaikakausilehtiä ehti ilmestyä 44 kappaletta. Kokoelmassani on lisäksi kolme erikoisnumeroa, jotka ilmestyivät erään verkkokaupan mainoslehden yhteydessä. Lehti on alusta asti ollut hyvin ja laadukkaasti toimitettu. Sen artikkelit ovat mielenkiintoisia ja luettavia, ja suuret, näyttävät väri- ja mustavalkovalokuvat elävöittävät kiehtovaa historiaa. Hyvä journalismi jatkuu viimeisessä numerossa, jossa palataan takaisin neuvostoaikaisiin rakennusprojekteihin ja ihmetellään keinutuolin merkitystä vaurauden mittarina. Sisustuksesta kiinnostuneet löytävät tapetti- ja puusepänteollisuudesta kertovat artikkelit omikseen. Nämä ja monet muut tarinat jättävät hyvästit lehden lukijoille lehden nyt itse siirtyessä museokamaksi.