Komediaelokuvien katselu sateisina ja alakuloisina päivinä piristää. Lupa läikyttää (Spy Hard, 1996) on yksi kahjoimmista komedioista, joita olen koskaan katsonut. Vaikka leffan ensi-illasta on jo kohta kaksikymmentä vuotta ja vaikka sitä on pyöritetty televisiossakin suunnilleen kerran vuodessa joltakin kanavalta, jaksaa se aina vaan naurattaa. Aikamme parhaimpiin lukeutuva näyttelijä Leslie Nielsen (1926-2010) tähdittää tätä poskettoman hauskaa elokuvaa Dick Steelen agenttiroolissa. Leffan pahiksena nähdään toinen kuuluisa koomikko ja TV-sarjojen tähti Andy Griffith (1926-2012). Itse elokuva on tehty tunnettua James Bond -agenttiteemaa mukaillen ja se suorastaan vilisee viittauksia lukuisiin muihin elokuviin. Hengästyttävän vauhdikas filmi kestää vain tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, jonka aikana katsoja ei todellakaan pääse pitkästymään.

Elokuvan ehkä parasta antia ovat mahtavat musiikkiparodiat. Rainan tunnussävelen esittää ’Weird Al’ Yankovic, joka tunnetaan muistakin mainioista biisiparodioistaan, kuten monista Michael Jacksonin (1958-2009) hittien uudelleensovituksista. Tunnuskappale muistuttaa kovasti takavuosien James Bondin Kultasormi-elokuvan tunnusmusiikkia. Yhtäläisyydet ovat tietysti tarkoituksellisia. Myös alkutekstien tausta-animaatio on mukaelma salaisen agentin taiteellisista elokuva-aluista. Spy Hard -kappale on jo sellaisenaan todella hieno sävellys, ja sanoituskin on pöhkölle elokuvalle tyypillisen naurettava. Kappale kannattaa katsoa loppuun, sillä aivan lopussa Al jää kurkku suorana toistamaan yhtä ääntä, joka venyy yli-inhimillisen pitkäksi. Kun orkesteri ei tunnu lopettavan soittoaan, katsahtaa Al jossakin vaiheessa rannekelloaan ikään kuin kysyen, eikö tämä jo kohta lopu. Noh, kappaleen päätös onkin sitten hieman yllättävä, mutta tällaiselle komedialeffalle juuri sopiva.