Olin tänään kaupungilla ja kiertelin shoppailemassa eri puolilla keskustaa. Lähdin liikkeelle jo aikaisin aamulla, jotta välttäisin suurimman väentungoksen tavarataloissa. Monet kaupat avaavat ovensa kymmenen aikoihin, joten sainkin rauhassa vaellella hyllyjen välissä ennen kuin suuri yleisö saapui puolenpäivän aikoihin. Sukkuloidessani kaupasta toiseen etsien kaikenlaisia tarpeellisia tarvikkeita en voinut olla törmäämättä sosiaali-Suomen karuihin kasvoihin. Ensimmäiseen juopuneeseen mierontieläiseen törmäsin Kampissa noin kello yhdentoista aikoihin. Pidättelin hetken sadetta Graniittitalon katoksen alla, kun huomasin kadulle lyyhistyneen spurgun torkkuvan kaikessa hiljaisuudessa.
Puolen tunnin kuluttua olin matkalla Fredalle kolmosen ratikalla, joka oli lastattu puolen tusinalla puliveivarilla. Pahalta haisevat, likaiset, takkutukkaiset miehet ja yksi kovaääninen nainen kierrättivät punaviinipulloa ja joivat suoraan pullon suusta kanssamatkustajien katsellessa iljettävää näytelmää. Tilanne oli erityisen kiusallinen kotikaupunkini imagolle, sillä juuri kolmosen ratikassa kulkee paljon turisteja, aivan kuten nytkin. Heille voi olla vaikeaa selittää, miksi raitiovaunu kuljettaa tällaista roskasakkia ympäri kaupunkia. Helsingin raitiovaunuista on tullut liikkuvia ravintoloita. Matalalattiavaunuissa kun on vieläpä pöytä keskellä neljän istuttavia istuimia. Siinä on hyvä istua äänekkään seuran kanssa viihtymässä ja katselemassa kaupunkia.
Fredalla jouduin monien muiden jalankulkijoiden kanssa todistamaan, miten raitiovaunusta ulos astunut tolkuttomassa humalassa hoiperteleva vanhempi mies yritti jalan jatkaa matkaansa. Siitä ei tullut mitään ja niinpä voimia kerättiin hetken ajan istumalla kadulla. Käytyäni eräässä liikkeessä lähdin takaisin keskustaan päin niin ikään kolmosen ratikalla. Vaunun ikkunasta näin, miten tuo onneton mies lopulta kaatui porttikäytävässä ja jäi siihen makaamaan. En voinut tehdä asialle mitään, koska olin raitiovaunussa matkalla kohti Bulevardia.
Kotimatkallani poikkesin Hakaniemeen. Lienee jo turha kaiketi mainita, etteivät hampuusit tähän loppuneet. Odotellessani seiskan ratikkaa sain jälleen katsella, miten kaksi vartijaa yritti herätellä kadulla makaavaa möykkyä. Kumpikaan vartijoista ei tohtinut koskea tuohon läjään, enkä yhtään ihmettele. Lopulta toinen vartijoista rohkaisi mielensä ja nosti tyypin istumaan. He saivat hänet pitkän yrittämisen jälkeen jaloilleen ja talutetuksi pois ihmisten silmistä. En tiedä, miksi juuri tänään lauantaina jouduin katselemaan muutaman tunnin sisällä eri puolilla kaupunkia tällaisia onnettomia ihmiskohtaloita. Näky oli hirvittävä ja teki oikein pahaa. Sosiaali-Suomi näytti jälleen karut kasvonsa.