Maahamme ollaan parhaillaan muodostamassa uutta hallitusta. Neuvotteluja vetää Matti Vanhanen, joka myös mitä ilmeisimmin on uuden hallituksen pääministeri. Hallituksilla on aikojen saatossa ollut lempinimiä riippuen niiden kokoonpanosta. Nyt väistynyttä Vanhasen ensimmäistä kutsuttiin punamultahallitukseksi, kuten kaikkia niitä aikaisempiakin kokoonpanoja, joissa pääpuolueina ovat olleet Keskusta ja SDP. Sateenkaarihallituksessa on ollut kirjava joukko eri puolueiden edustajia. Puhtaasti porvaripuolueiden valtioneuvostoa on tavattu kutsua yksinkertaisesti vain porvarihallitukseksi. Tosin sanalla porvari on hieman kapitalistinen kaiku, joten uusi hallitus on jo ennätetty ristiä sinivihreäksi. Väri juontaa tietysti juurensa Keskustan ja Vihreiden värimaailmaan sekä Kokoomuksen siniseen. Nimivalinnalla halutaan myös pehmentää sitä kovaa mielikuvaa, jonka porvarihallitus saattaa muodostaa.
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattajan Uutispäivä Demarin pääkirjoituksessa 11.4. ruoditaan myös hallituksen uutta nimeä. Pääkirjoitustoimittaja Matti Linnanahteen korvia särki hänen joutuessaan kuuntelemaan tiedotustilaisuudessa toistettua sinivihreää hallituksen kutsumanimeä. Hänen mielestään porvarihallitus on iskevämpi, ja voin hyvin ymmärtää ajatuksen. Kuten totesin, porvari-sana kalskahtaa kapitalistiselta ja kovaotteiselta, toisin kuin ne arvot, joita punaruusupuolue kovin mieluusti olisi hallituksessa ollessaan painottanut.
Kieltämättä kyse on imagon luonnista eikä hallituksen sinivihreällä nimityksellä sitä ainakaan huononneta. Samaan hengenvetoon Linnanahde povaa jo kaavaillun hallituksen kaatumista Vihreiden jättäessä paikkansa. Tämä, hänen mielestään kovin oikeaan osunut oletuksensa, puoltaisi heti alkuun porvarihallitus-nimityksen käyttöä. Näin ei sitten tarvitsisi vaihtaa kutsumanimeä kesken kauden, jos vaikka Vihreät ajettaisiin ulos hallitustyöskentelystä. Maailmaa muuttuu kuitenkin joka päivä, ja meidän on oltava tuossa muutoksessa mukana. Vanhojen ja osin panettelevien nimitysten on aika antaa tilaa uusille ajatuksille. Juuri nämä uudet optimistiset katsantokannat veivät myös Kokoomuksen historialliseen vaalivoittoon demareiden ukkokerhon jäädessä haikailemaan vanhaa hyvää neuvostoaikaa.