Kesäloma on päättymässä ja säät sen kuin vain paranevat loppua kohti. Tänään on Helsingissä ollut yksi kesän mahtavimmista päivistä. Aurinko on porottanut lähestulkoon pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on piisannut. Lähdin ulkoilemaan jo hyvissä ajoin aamupäivän aikana suunnaten aivan aluksi kaupungille. Lompakkooni oli kertynyt kasa erään vaateliikkeen lahjakortteja, joista ainakin osan suunnittelin käyttäväni vaatekaapin muodistamiseksi tulevan syyskauden varalle. Vaatekaupoissa on juuri nyt alennusmyynti eli ajoitukseni ainakin osui nappiin. Monet tuotteet sai nyt jopa puoleen hintaan ja eräänkin kauluspaidan, jota olin katsellut jo alkukesästä, sai viidenkymmenen prosentin alennuksella. Keräilin alennusmyynnistä muutaman vaateparren ja astelin kassalle. Totuttuun tapaan vilautin kanta-asiakaskorttiani ja sain kuulla, että olen oikeutettu yllätyslahjaan. Se oli mukava uutinen. Kauppakassiin tipahti näin vielä sukkapari. Eikä tässä vielä ollut kaikki. Ostosteni loppusumma ylitti jonkin maagisen rajan, jolla sain sitten vielä power bankin eli varavirtalähteen vaateliikkeen omalla brändilogolla, ja näitä jaettiin vain viidelle nopeimmalle. Huh, huh, kylläpä minua tänään lykästi. Nämä mukavat pikku tapahtumat ilahduttivat siinä määrin, etten enää ajatellut kesäloman päättymistä vaan kiiruhdin takaisin kotiin, sillä halusin hyödyntää upean kesäkelin pyöräretkeen.

Suuntasin pyöräretkeni tänään Vantaan puolelle ja tarkemmin Silvolaan. Olin suunnitellut ajavani Silvolan kierroksen eli polkea Silvolan tekojärven ympäri. Lähdin matkaan suunnilleen Pitkäkosken ulkoilumajan paikkeilta ja ajelin Silvolantietä pitkin pohjoiseen. Alkumatka oli kuvauksellinen. Tien varrelta sai hienoja maisemavalokuvia, jotka tuovat mieleen entisaikojen hiekkapäällysteiset hiljaiset maantiet. Muutaman kilometrin päästä avautui upea peltoaukea, joka puolestaan toi mieleen kauniin maalaismaiseman. Ehkä hieman uskomattomalta tämä kuulostaa, mutta kaikki nämä vaikuttavat näkymät ovat siis keskellä pääkaupunkiseutua aivan Helsingin ja Vantaan rajalla noin kymmenisen kilometriä Helsingin keskustasta pohjoisen suuntaan. Mikäli näitä seutuja mielii katsella pyörän selästä, kannattaa ottaa vaikkapa lähijuna Myyrmäen asemalle ja polkaista sieltä reitille. Myyrmäestä on vajaan kolmen kilometrin matka Pitkäkosken ulkoilumajalle. Itse Silvolan kierros Ylästöntien ja Ollaksentien kautta takaisin Pitkäkoskelle on melko tasan kuuden kilometrin mittainen.

Silvolan kierros on sopivan mittainen iltapäiväpyöräilylle. Osa matkasta taittuu hiekkatiellä, jolla on sekä ylä- että alamäkiä. Eräässä alamäessä vauhtini nousi yli kahteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Katsoin tuossa menossa jo viisaammaksi hieman jarruttaa, sillä meno alkoi huimata ja näyttää vaaralliselta etenkin kun vastaan tuli melko jyrkkä kaarre vasempaan. Kiharainen tie vaati jatkuvaa keskittymistä ja nopeaa reagointia, jotta kovassa vauhdissa ei tullut ajettua kuoppaan, joita tiellä riitti lukemattomia. Silvolantie päättyy pohjoisessa Ylästötielle, josta käännyin oikealle ja vajaan kilometrin jälkeen takaisin paluumatkalle etelän suuntaan Ollaksentielle. Tie päättyy umpikujaan, mutta jatkuu Jokitien haarassa pyörätienä Pitkäkoskelle, jossa on myös viitoitus opastamassa oikealle reitille. Rauhallisella noin kymmenen kilometrin keskituntivauhdilla matkaan kuluu aikaa vajaa tunti. Reitillä kannattaa kuitenkin välillä pysähtyä ihailemaan valokuvauksellisia maisemia ja vaikkapa syödä eväitä Pitkäkosken lähettyvillä olevilla taukopaikoilla.

Tuuli alkoi yltyä myöhemmin iltapäivällä. Vastatuuli oli paikoitellen melkoinen, mikä tiesi huomiselle maanantaille ennustettua sadesäätä. Pilvetkin alkoivat kerääntyä taivaalle ja ilma oli hiostavan kostea. Päätin tällä erää pyöräilyretkeni Silvolan kierrokseen, jonka varmasti ajan vielä uudelleen niin kauan kuin säälliset kelit vain sallivat pyöräilyn. Mutta kesäähän on vielä jäljellä.