Kevät on tunnetusti kevätväsymyksen aikaa. Väsymyksen syynä lienee iltojen lisääntynyt valoisuus, mikä aiheuttaa kehon sisäiseen kelloon rytmihäiriöitä, kun nukahtaminen viivästyy eikä pitkäkään yöuni virkistä. Lisäksi kellojen viisareiden siirtely aiheuttaa ellei nyt aivan kehon kellon rytmihäiriöitä niin ainakin mentaalista ärtymystä turhanpäiväisestä touhusta. Nykyään kesäaika on turha, mikäli sitä perustellaan energiansäästötoimilla. Tehokkaampiakin energiansäästötapoja on olemassa, joten kellonajan siirtäminen tunnilla ei enää aja tehtäväänsä, jolla sitä aikoinaan perusteltiin. Olivatpa kevätväsymyksen syyt mitkä tahansa, minua nukutti vietävästi alkuiltapäivästä.

Ajattelin ottaa nopeat nokkaunet ja suoristin itseni sängylle. Jossakin vaiheessa nukuin jo niin sikeästi, että olin alkanut nähdä oikein unta, mikä on perin harvinaista päiväunien aikana. Tavallisesti nokoseni kestävät vartista enintään puoleen tuntiin ja ovat kevyttä unta. Toisinaan epäilen, josko päiväuneni on nukkumista lainkaan. Kyseessä on usein vain pelkkä loikoilu sängyssä. Tällä kertaa taisin olla todella väsynyt, kun tirsat veivät peräti kaksi tuntia. Aloin heräillä siihen, kun oloni alkoi tuntua hiostavalta ja näkemäni uni liian jännittävältä. Avasin silmäni ja nousin ylös. Muutaman minuutin ajan pääni oli hieman sekaisin sikeiden unien jälkeen, mutta olo tasaantui pian. Olipahan siinä melkoiset päiväunet, jollaisia en olekaan ennen nukkunut.