Eilinen iltani meni Suomen Vuokranantajien vuosikokouksessa. Paikalle oli kokoontunut eri puolilta maata kuutisenkymmentä jäsentä, vaikka yhdistyksen jäsenmäärä on yli yksitoistatuhatta. Vuosikokouksen yhtenä aiheena oli tietysti katsaus menneeseen vuoteen, joka kaikista aplodeista ja hymysuista päätellen oli ollut menestyksekäs, ja kyllähän jäsenistölle esitetyt tunnusluvut puhuivat menestyksen puolesta. Vuosikertomuksessa näytettiin myös mielenkiintoisia lukuja yhdistyksen kotisivujen kävijämääristä. Samaisessa esityksessä vilahti lisäksi uutiskirjeeseen liittyviä tilastoja. Vuokranantajat lähettää ahkerasti uutiskirjeitä sähköpostitse ja luonnollisesti seuraa kirjeen suosiota mittaamalla, kuinka moni vastaanottaja avaa viestin lukeakseen sen. Muutamia paikalla olleita jäseniä esitetty luku kiinnosti, sillä monille ei ollut tiedossa, miten avausmääriä tilastoidaan.

Takarivistä pyydettiin puheenvuoro. Kysyjä halusi tietää, miten sähköpostiviestin avaamisen tilastointi oli teknisesti toteutettu. Yhdistyksen henkilökunta ei osannut kysymykseen vastata, mutta vakuutti, että yhdistyksen käyttämä suomalainen Creamailer-postituspalvelu nämä luvut tarjoaa. Puheenvuoron saanut kysyjä huudahti: "Mahdotonta!" ja kertoi samaan hengenvetoon olevansa IT-alalla. Siitä päättelin, että kyseinen henkilö oli jonkin sortin alan ammattilainen tai ainakin itse piti itseään sellaisena. Lyhyen puheenvuoron aikana tämä IT-osaaja antoi ymmärtää, ettei sähköpostiviestin avaamista voida mitenkään mitata. Se on yksinkertaisesti vain mahdotonta hänen sanojaan lainatakseni.

En malttanut olla surffaamatta kännykälläni samoin tein Creamailerin sivuille ottamaan asiasta selvää. Sain nopeasti selville sen, mitä epäilinkin. Postituspalvelu käyttää viestin avaamistilastoinnissa vanhaa, mutta hyväksi koeteltua tekniikkaa. Arvelin jo ennakkoon, että kyseessä on alan mittapuun mukaan ikivanha temppu eli viestiin on upotettu läpinäkyvä GIF-kuva, jonka koko on minimaalinen 1x1 pikseliä. Juuri näin tilasto palvelussa lasketaan. Kun vastaanottaja avaa viestin lukemista varten, latautuu lähettäjän palvelimelta tuo pieni ja lähes näkymätön ja käytännössä ihmissilmälle näkymätön kuva. Samalla hetkellä palvelimen lokitietoihin kirjautuu merkintä, josta ilmenee vähintäänkin lataajan tietokoneen tai päätelaitteen IP-osoite, päivämäärä, kellonaika sekä ladatun kuvatiedoston nimi. Tyypillisesti lokiin kirjataan paljon muitakin tietoja, mutta jo näilläkin saadaan tietää, miten moni vastaanottaja avasi viestin. Vielä kun tiedetään lähetettyjen viestien kokonaismäärä, voidaan laskea avausprosentti, joka on vain yksi Creamailerin analysoimista tilastotiedoista. Avausprosentti on kuitenkin vain suuntaa antava eli arvio, sillä monissa sähköpostiohjelmissa ei ladata kuvia oletusarvoisesti. Esimerkiksi työssä käyttämäni Outlook-ohjelmisto ei lataa kuvia ennen kuin annan siihen eksplisiittisesti luvan, ja vasta tällöin postituspalvelu saa tietää, että olen avannut sähköpostiviestin.

Edellä kuvaamani tilastointimenetelmä on siis vanha kikka. Parikymmentä vuotta sitten tekniikkaa alkoivat käyttää erityisesti roskapostittajat, jotka halusivat tietää, avaako roskapostiviestin saanut vastaanottaja viestin. Viestiin oli piilotettu pieni läpinäkyvä kuva, joka ladattiin palvelimelta. Kuva ladattiin tietystä nettiosoitteesta ja osoitteen yhteydessä välitettiin parametri, jonka arvo oli yksilöllinen. Parametrin arvolla kyettiin yksilöimään jokainen vastaanottaja ja koska kyseessä oli parametri, ei sen välittäminen osoitteessa haitannut kuvan lataamista. Parametrin arvo yhdistettiin sitten vastaanottajan sähköpostiosoitteeseen, jolloin saatiin jonkinlainen varmistus sille, että osoite oli olemassa ja oikein. Näin voitiin jatkaa roskapostittamista kyseiseen osoitteeseen. Sähköpostiohjelmistojen valmistajat tulivat hieman jälkijunassa, mutta olivat kuitenkin valppaita. Ohjelmistoihin tuli kuvien latauksen estävä ominaisuus, jonka sai ohitettua vain, jos käyttäjä itse antoi siihen luvan. Kyseinen esto-ominaisuus on yhä arkipäivää postiohjelmissa eikä varmaankaan suotta. Palatakseni eiliseen vuosikokoukseen voin todeta, ettei sähköpostiviestien avaustilastointi ole mahdotonta, vaikka joku kokouksessa näin väittikin. Me kaikki kuitenkin opimme joka päivä uusia asioita, ja toivottavasti myös puheenvuoron käyttänyt IT-alalla vaikuttava nuorimieskin aikanaan saa tämän tempun selville.