Heräsin lauantaina aamuyöllä epäinhimilliseen aikaan varttia vaille viisi. Pendolino-juna Kuopioon oli lähdössä viittä vaille kuusi, ja siihen oli ehdittävä kaikkien aamutoimien jälkeen. Nopean aamiaisen ja siistiytymisen jälkeen kävelin reilun kilometrin matkan bussipysäkille. Tällaisiin aamuyön aikoihin ei nimittäin kulkenut kovinkaan moni lähiliikenne, joten yhteys rautatieasemalle piti ottaa tällä kertaa hieman kauempaa. Bussiin oli kerääntynyt aamutuimaan jo lähes parikymmentä matkustajaa, joista suurin osa jäi kyydistä pois päätepysäkillä Kampin terminaalissa, kuten minäkin. Reipas kävely Narinkkatorin poikki vei vain joitakin minuutteja, ja ehdin mainiosti junan kyytiin. Onneksi ennustettua sadetta ei vielä kuulunut aamun ensimmäisinä tunteina.

Noin neljän tunnin köröttelyn jälkeen saavuin mualiman napaan eli Savon pääkaupunkiin Kuopioon. Puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä säätila oli edelleen melkein aurinkoinen, joskin joitakin pisaroita putoili siellä täällä. Aamukahvista oli jo aikaa, joten ensi töikseni painelin lähimpään kahvilaan, jollainen valikoitui torinäköalalla Sokoksen tavaratalon toisesta kerroksesta. Aurinko yritti säteillä pilvien raosta, mutta harmaus alkoi viedä voittoa. Painelin päivän esitelmätilaisuuteen, jossa aikaa vierähti mukavasti neljään asti iltapäivään.

Sää oli vaihtunut ennustettuun sateeseen. Tasainen sade ei onneksi ollut sellaista kovin kastelevaa sorttia, joka usein saa lahkeet märiksi aina polviin asti. Kaukaa viisaana olin luonnollisesti ottanut sontikan matkaan, ja sille oli nyt käyttöä. Kuopion rautatieasema on myllerryksessä ainakin vielä koko ensi vuoden. Lähdin siksi ajoissa kohti asemaa, jolta junani Helsinkiin oli määrä lähteä viideltä. Tulin juuri sopivasti rautatieasemalle, kun Oulusta saapunut juna pysähtyi laiturin viereen. Astelin suoraan sisälle sadetta pitelemään, eikä aikaakaan, kun matka jatkui taas.

Paluumatka kesti lähes viisi tuntia ja siihen tuli päälle vielä lähiliikenne kotiin. Sade oli tauonnut pääkaupunkiseudulla ja sain jatkaa kotimatkaa kuivin jaloin. Sateenvarjo oli koko matkan ajan ollut pakattuna tiiviisti, joten laitoin sen kotiin päästyäni kuivumaan. Samalla totesin, että olin sen myötä tuonut sadevettä Kuopiosta. Siinä ei tietenkään ollut mitään ihmeellistä, mutta totesinpa vain itsekseni tällaisen mielenkiintoisen yksityiskohdan. Väsyneenä mutta onnistuneesta tilaisuudesta hyvilläni kömmin viimein pehkuihin iltamyöhäisellä.