Näyttelyesineiden koskettelu on perinteisesti ollut kiellettyä museoissa. Harvassa museossa esineitä pääsee hypistelemään. Kohteet on tyypillisesti eristetty vähintäänkin köysin tai sitten ne on sijoitettu vitriineihin vieraiden ulottumattomiin vain katsein saavutettaviksi. Tietotekniikan kehityksen huimat harppaukset muuttavat vähitellen tätäkin pääsääntöä. Kohta museoissa saa luvallisesti koskea esineisiin, sillä 3D- eli kolmiulotteinen tulostus mahdollistaa museoesineiden monistamisen yleisön hiplattaviksi. Kallisarvoiset esineet kuvataan kauttaaltaan ja näin syntyneistä 3D-malleista tulostetaan kopio, jota museovieraat saavat vapaasti kosketella. Alkuperäinen kohde säilyy entisellä paikallaan lasikaapissa, mutta yleisöllä on viimein mahdollisuus tunnustella kaksoiskappaletta kädessään. Kun tuloste aikanaan on kulunut käyttökelvottomaksi, tulostetaan kohteesta uusi kopio ja näin näyttely jatkuu.

Kosketeltavia näyttelykappaleita pääsee kokeilemaan jo nyt Urheilumuseossa. Kyseessä on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Vaihtoehto vitriinille -hanke, jonka tavoitteena on kokeilla kolmiulotteisia tulosteita museoesineiden yleisökappaleina. Hanketta pilotoi Urheilumuseo, joka sijaitsee Olympiastadionin yhteydessä Helsingissä. Kosketeltavat mallit on tehty Helsingin olympiasoihdusta, Paavo Nurmen (1897-1973) kullatusta piikkarista, Matti Nykäsen olympiakultamitalista, Pertti Karppisen kilpasoutuveneestä, 1700-luvun luuluistimesta ja 1800-luvun polkupyörästä sekä itse Olympiastadionista. Samalla kertaa fyysisten kopioesineiden kanssa museo siirtyy moniaistiseen aikakauteen. Kävijä voi kokea museokäynnin näkö- ja tuntoaistintensa lisäksi myös kuuntelemalla ääniopastetta. Kuvatulkkaus toimii ilmaisella älypuhelinsovelluksella, jolla saa mielenkiintoisia taustatietoja kohde-esineistä. Tekniikan suomat mahdollisuudet tuovatkin nyt museokokemuksen yhä useammalle kävijälle huomioiden myös erityisryhmien tarpeet. Urheilumuseon uudet vimpaimet ovat osa pysyvää perusnäyttelyä.