Läksin tänään aamulla erääseen aamupäivän tilaisuuteen hyvissä ajoin. Oikeastaan lähtöaika valikoitui bussiaikataulun mukaan. Kotioveni edestä kun porhalsi onnikka juuri sopivasti kello yhdeksältä aamulla. Kyseessä oli lisäksi yölinjan viimeinen vuoro, joka ajoi suoraan keskikaupungille. Näin minun ei tarvinnut vaihtaa kulkuvälinettä kesken matkan. Sunnuntaiaamulla liikenne Helsingin keskustassa oli vielä maltillista, joten kyyti oli perillä ennätysajassa. Minulle jäi puolisen tuntia aikaa sompailla kaupungilla, joten painelin bussipysäkiltä suorinta tietä aamukahville läheiseen supermarketiin.

Tiskillä katseeni pysähtyi Runebergin torttuihin. Perinteisesti alkukevään herkku oli tarjolla jokseenkin nelisen kuukautta ennen aikojaan. Runebergin maukkaat torttuleivonnaiset ilmestyvät kauppoihin yleensä tammi-helmikuussa, mutta nykyään sesonkituotteita tuntuu saavan ympäri vuoden. Tilasin kupin kahvia ja tietysti herkullisen tortun ihan vain hämmästelläkseni kevättalven perinneleipomusta ja sen makeaa makua. Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun törmään Runebergin torttuun sesongin ulkopuolella. Parikymmentä vuotta sitten eräästä korttelileipomosta sai torttuja vuoden ympäri. Kun juhannuksen alla kerran sitten kysyin leipurilta, miten heillä on torttuja myynnissä keskellä kesää, sain vastaukseksi, että eräs asiakas tilaa niitä säännöllisesti eikä muutamaa kappaletta kannatta pyöräyttää vain häntä varten. Ylimääräiset tortut ovat myynnissä siinä missä lihapiirakat ja kääretortutkin. Onhan se mukavaa saada suunsa makeaksi muulloinkin kuin vain sesonkina.