Maanantait alkavat joskus hitaasti ja laiskasti. Takana on viikonloppu, ja juuri kun on päässyt vapaapäivän rytmiin, pitääkin jo sitten nousta maanantaiaamuna aikaisin arkiseen aherrukseen. Maanantaipäivä onkin tästä syystä joutunut toisinaan epäsuosioon. Epämiellyttävälle viikonalulle on dedikoitu useita lausahduksia, jotka eivät ole kovin mairittelevia. Näistä tutuin lienee englanninkielinen slogan "I hate Mondays." Onpa viikon ensimmäiselle päivälle syntynyt laulujakin. Irlantilainen punkrokin jälkimainingeissa syntynyt rock-yhtye Boomtown Rats kajautti maailmalle singelistojen ykköseksi kivunneen tutun kappaleen I Don’t Like Mondays vuonna 1979. Laulun suosiota saattoi siivittää juuripa sanoitus, joka oli Bob Geldofin käsialaa. Geldof tuli sittemmin tunnetuksi myös hyväntekeväisyyskonserteistaan.

Tänään en kuullut kenenkään manaavan maanantaita enkä laulavan päivän kurjuutta kuvaavia lauluja. Sen sijaan sain S-marketin kassalla oikein reippaan tervehdyksen nuorelta kassaisännältä. Apeat ja hiljaiset asiakkaat saivat piristystä päiväänsä, kun nuori mies tervehti jokaista asiakasta mennen tullen. Eipä siinä enää itsekään voinut kuin nostaa suupieliään ja vastata ystävälliseen vastaanottoon samalla mitalla. Jos oli päivä ehkä joillakuilla alkanut hampaita kiristellen, pyyhkiytyivät nuo ajatukset nyt kertaheitolla. Tällaisia iloisia asiakaspalvelijoita soisi olevan jokaisen kaupan jokaisella kassalla ja miksipä ei myös siellä kaupankin puolella.