Suomalaiset nuoret ovat jo vuosikymmenien ajan lukeneet Suosikki-lehteä. En tee itsekään tässä poikkeusta, sillä muistan vielä varsin hyvin, miten sitä pläjäystä odotettiin kuukaudesta toiseen. Tulihan se lehti sitten lopulta, ja taas oli päivätolkulla nokka kiinni sen värikkäissä sivuissa. Julisteet olivat parhaita. Ne ripustettiin huoneen seinille. Toisinaan seinät täyttyivät, ja niin saivat vanhat posterit kyytiä uusien julkimoiden katsellessa pysähtynein silmin, leuka pystyssä nuorten elämää.
Kaksituhattaluvulle tultaessa alkoi nuorison (ja vähän vanhempienkin) keskuudessa lisääntyä anorektinen elämäntyyli. Siinä ihannoitiin langanlaihaa vartaloa, sellaista valokuvauksellista, jonka saattoi nähdä lähes jokaisessa vaatemainoksessa. Alettiin puhua anoreksiasta ja aliravitsemuksesta sun muista syömishäiriöistä. Joillekin aliravitsemus oli tarkoituksella haettu tila, joillekin se oli suorastaan sairaus. Elämäntyyli muuttui kasvisruokailun myötä. Vegaanit ja kaikenlaiset lakto-ovo-vegetaristit nousivat keskustelunaiheiksi. Heidän ruokavaliotaan ihmeteltiin ja puntaroitiin.
Nuoruus sen kuin vain tuntuu jatkuvan, kun oma jälkikasvu on nyt nenä kiinni Suosikissa. Juuri mikään ei ole muuttunut sitten parin, kolmen vuosikymmenen aikana. Meidänkin poikamme lukee ahkerasti uusimmat numerot, ja minäkin siinä sivussa toisinaan vilkaisen, mitä niillä sivuilla tällä kertaa kirjoitetaan. Ilahduin kovasti, kun uusimmassa Suosikin numerossa (11/2006) lehden päätoimittaja Katja Ståhl kirjoitti pääkirjoituksessaan oman huolensa nuorten ruokailutottumuksista. Hän tuo palstallaan esille, miten eräät lehden toimituksessa työharjoittelussa käyvät nuoret eivät syö kunnolla, vaikka talo tarjoaa.
Selväähän on, että nuortenlehdessä kirjoitetaan pääsääntöisesti siitä, mistä nuoret haluavat lukea. Tällaisilla lehdillä on myös melkoinen mediavastuu. Nuoret eivät välttämättä osaa vielä itse arvioida tarpeeksi kriittisesti ympäröivää maailmaa, ja siksi saattaa olla vahingollista, jos media suoltaa vain ja yksinomaan nuorten ihannoimaa populaarikulttuuria. Päätoimittajan viesti on positiivinen ja kertoo samalla lehden tavoitteesta vastuullisesta nuorisokasvatuksesta. Nuoret uskovat yleensä paremmin omia auktoriteettejaan kuin vaikkapa Marttaliiton ravitsemusneuvontaa. Eikä Marttaliiton neuvonnassakaan ole mitään vikaa, se ei ehkä vain kohtaa esimerkiksi meidän yläasteikäistä poikaamme tai hänen ystäviään.
Suosikki kehottaa nuoria syömään kunnolla. Kasvavien nuorten ei pidä huolestua ylipaino-ongelmista, jos ruokavalio koostuu aivan tavallisesta jokapäiväisestä kotiruuasta. Kohtuulliset päivittäiset annokset eivät lihota. Sen sijaan ylenpalttinen makeiden välipalojen napostelu pitkin päivää on vaaraksi kenelle tahansa. Erityisen haitallista se on kasvaville nuorille, sillä ylipainosta saattaa muodostua pitkälle aikuisikään jatkuva ongelma. Nuoret kuluttavat kasvuunsa sen mitä syövät. Ruokailun on toisaalta oltava myös monipuolista. Pelkät lihapullat ja perunamuusi eivät riitä. Perusravintoon kuuluvat hiilihydraattien lisäksi myös vitamiinit ja kuidut, joita saa vihanneksista ja hedelmistä. Meidän kaikkien tulisikin monipuolistaa ruokailuamme korvaamalla hyödyttömät ravintoaineet, kuten makkarat ja makeiset, kehoamme paremmin palvelevilla ravinteilla.