Joulun pari viimeistä alusviikkoa ovat olleet minulle kiireisiä. Viime viikolla oli oikea superviikko, kun lähes joka illalle oli järjestynyt jotain menoa. Onneksi torstain tapaaminen peruuntui, ja sain yhden illan vapaaksi. Kiireet ovat jatkuneet tällä viikolla. Kaikenlaista järjestämistä on tehtävä ennen joulua, joskaan mitään joululahjoja en juuri jakele joulukorteista nyt puhumattakaan. Yhden lahjan sentään olen hankkinut ja annoin sen eilen eräälle ystävälleni, joka mielellään lukee elämäkertakirjoja. Onneksi valitsemani Maarit Tyrkön kirjoittama elämäkerrallinen Presidentti ja toimittaja (WSOY 2016) oli hänelle uusi, joten summamutikassa ostamani kirjalahja oli onnistunut valinta. Päätimme kuluvan vuoden päivälliseen, jota olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa. Muutaman kerran ravintolareissumme on siirtynyt yllättävien esteiden vuoksi, mutta eilen viimein saimme järjestymään yhteistä aikaa ja pääsimme juhlistamaan vielä kerran satavuotiasta Suomea ja hyvää ystävyyttämme.

Illan ruokapaikaksi valikoitu ystäväni suosituksesta ravintola Ateljé Finne. Mukavan pienehkö ravintola sijaitsee Arkadiankadulla ja kohtuullisen hyvien liikenneyhteyksien varrella. Astuttuamme sisään noin vähän ennen kuutta illalla ei ravintolassa ollut vielä kuin muutama asiakas. Kun vielä seisoimme tiskin ääressä pöytää valiten, ilmestyi taaksemme pienoinen jono. Tunnin sisällä koko paikka taisi olla tupaten täynnä ja seinät kaiuttivat tasaista puheensorinaa, johon oma keskustelumme hukkui. Ateljé Finnen ruokalistalta otimme alkupaloiksi ruskeavoissa haudutettua kalaa kirkkaassa kalaliemessä. Juomaksi tarjoilija suositteli valkoviiniä, joka osoittautui oivaksi valinnaksi. Kalamenumme jatkui päivän kalalla, joka tällä kertaa oli nieriää. Lopun kruunasi jälkiruoka, joka oli uuniomena pullan ja vaniljakastikkeen kera. Maukas ateria täytti sopivasti vatsan. Annoksesta ei jäänyt nälkäiseksi, mutta ei se myöskään saanut ähkyn oloa. Sisustukseltaan ravintola oli tavallinen eli ei mitenkään sävähdyttävän omaperäinen. Toisaalta, kukapa nyt ravintolaan menee pelkästään seiniä katsomaan ellei sitten satu olemaan remonttitehtävissä. Ateljé Finnestä pitää todeta, ettei paikka ollut lainkaan hullumpi valinta ja mistä tietää, vaikka sinne tulisi piipahdettua toistekin.