Meidän aikanamme on tullut tutuksi rakennemuutos-käsite. Maailman muuttuessa alati jatkuvan kehityksen seurauksena muuttuvat myös monet niin sanotut perinteisinä pitämämme asiat. Luonnollisesti herää kysymys, voiko perinteitä ja perinteisiä asioita olla edes olemassa, jos niiden elinikä on vain muutaman sukupolven mittainen. Harvapa enää tarvitsee esimerkiksi haarniskoja takovia seppiä tai vaikkapa tukkijätkiä uittamaan tukkilauttoja. Ammatteja katoaa ja uusia tulee tilalle. Sata vuotta sitten ei tarvittu tietojenkäsittelyn ammattilaisia tai ydinfyysikoita.

Postinkanto elää rakennemuutoksen kourissa siinä missä muukin maailma. Suomen postilaitos on saanut havaita, miten kirjepostin määrä vähenee vuosi vuodelta, kun viestitys siirtyy yhä enenevässä määrin sähköisiin välineisiin. Kustannukset sen sijaan eivät ole vähentyneet samassa suhteessa, ja niin posti on joutunut kehittelemään uusia ratkaisuja muutosten kanssa painimiseen. Uusi ehdotus on siirtyä kerrostaloissa postiluukkukannosta laatikkokantoon. Ehdotuksen mukaan porraskäytävän katutasossa on postilaatikkorivistö, johon asukkaiden posti jatkossa kannetaan ja samalla luovutaan kerroksiin kapuamisesta. Muualla maailmassa näin on toimittu jo pitkään ja erään tiedon mukaan Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa posti kannetaan vielä kotiovelle. Kannatan ehdotusta, jos sillä tosiaan saadaan karsittua kustannuksia ja säästöt heijastuvat suoraan kuluttajahintoihin. Ehdotuksessa ei tosin oteta kantaa, kuka kustantaa rappukäytävään asennettavat postilaatikot. Mielestäni tässä luonnollinen maksaja on tietysti posti, sillä sitähän koko muutos eniten hyödyttää. Asukkaille muutoksesta tuskin on paljon haittaa, sillä useimmiten asukas kulkee portaikossa ainakin kerran päivässä, ellei sitten satu olemaan sairauslomalla ja makoilemassa kotisohvalla. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten perinteisestä postiluukkukannosta siirrytään laatikkokantoon, mikäli tällainen muutos nyt ylipäätään koskaan menee läpi.