Viime sunnuntaina siirryttiin takaisin normaaliaikaan ja sen seurauksena kellojen viisareita siirrettiin tunnilla taaksepäin. Noin puoli vuotta kestänyt kesäaika päättyi jatkuakseen taas ensi keväänä, jolloin kellojen viisareita siirretään tunnilla eteenpäin. Tätä vellomista on harrastettu Suomessa jo yli kolmekymmentä vuotta alkaen vuodesta 1981. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi sopeutuminen kesä- ja normaaliaikaan siirtyminen minulle käy. Biologinen rytmini on pitkän aikaa sekaisin siirroksen jälkeen, ja tunnen olevani väsynyt mitä kummallisimmissa tilanteissa, kuten keskellä päivää. Hiljalleen sisäinen kelloni tottuu tunnin siirtoon, mutta sitä ennen unirytmini on häiriintynyt pitkän aikaan siitäkin huolimatta, että nukun yöni hyvin ja pitkään.

Tänään tunsin itseni taas väsyneeksi jo neljän jälkeen iltapäivällä. Ajattelin ottaa lyhyet, enintään vartin päiväunet pahinta väsymystä helpottaakseni. Kahden tunnin nokosten jälkeen nousin vihdoin ylös. Lyhyeksi tarkoitetut nokkaunet venähtivät poikkeuksellisen pitkiksi. Taisin siis olla sittenkin todella väsynyt, kun sikeät unet näin kelpasivat alkuiltapäivästä. Torkut tulivat tarpeeseen. Oloni oli taas pirteä ja illan askareisiin riitti tarmoa. Saapa nyt nähdä, miten pitkään tänä syksynä aikasiirtymään mukautuminen kestää.