Jokasyksyiset Hullut päivät käynnistyivät taas tänään. Viime keväänä kiersin ostospäivät kaukaa ja vasta viimeisenä päivänä lähdin ostoksille. Tavoittelemiani tuotteita ei tietenkään enää ollut, joten tänään sitten korjasin tarjoukset talteen heti ensimmäisenä kauppapäivänä. Aivan ensimmäisten joukossa en tälläkään kertaa ollut, sillä päivä venähti tavallista pidemmäksi, ja pääsin shoppailemaan vasta iltamyöhäisellä. Ohjelmassani oli Helsingin Suomi-Amerikka yhdistyksen vuosikokous, joka pidettiin nyt ensimmäistä kertaa seuran uusissa tiloissa Etelärannassa. Vuosikokouksen yhteyteen oli yhdistetty tuparit, joka olikin houkutellut paikalle yli 50 yhdistyksen jäsentä. Kokous sinänsä meni esityslistan mukaan ilman mitään dramatiikkaa. Komeat toimistotilat oli vuokrattu Amcham Finlandilta, joka on kansainvälinen liiketoimintaa kehittävä ja paikallisia yrityksiä avustava verkosto. Etelärannan kerrostalo lienee aikoinaan ollut suuremman puoleinen nelikerroksinen asuintalo. Tilaa asunnoissa ainakin on ollut riittävästi. Huoneita ja käytäviä oli todella paljon, ja luulisin neliöitäkin olleen toistasataa ellei enemmänkin.

Kokouksen jälkeen tarjoiltiin amerikkalaiseen tapaan bageleita ja kuppikakkuja. Kylmyys hieman latisti viihtyisyyttä, sillä eteisessä pidettiin parvekkeen ovea auki, ja ulkoa tulvi hyytävää kylmyyttä sisään. Jatkoin tilaisuudesta suoraan Stockalle ja Hullujen päivien ostoksille. Suuntasin heti Herkkuun ostamaan suosimiani aamiaismuroja, jotka ovat yleensä olleet tarjouksessa hulluttelupäivien ajan. Näin oli nytkin. Hinnasta oli höylätty pois peräti neljännes eli 25 prosenttia. Kassajonot ruokakellarissa sen sijaan olivat kammottavat. Onneksi löysin suhteellisen lyhyen, mutta erittäin nopean kassan ja pääsin kaaoksesta ulos menettämättä järkeäni. Pitkä hullu ilta ei lopulta ollut tavanomaista hullumpi, mutta pitipähän keksiä jokin vetävä otsikko tälle kirjoitukselle.