Kakkosnäytölläni pyörii aina silloin tällöin Yle Areena. Katselen sieltä televisio-ohjelmia silmäkulmalla niihin sen enempää keskittymättä. Korvat kuitenkin kuuntelevat, mitä kanavalla tapahtuu. Niinpä satuin eräänä päivänä kuulemaan tutun sävelmän. Vilkaisin kuvaruutua, ja siellä oli menossa lyhytfilmi, jonka taustalla soi klassista musiikkia. Selvästikin musiikkikappale oli poimittu jostakin hyvin tuntemastani sävellysteoksesta ja vieläpä sen keskeltä vähän niin kuin satunnaisesta kohdasta. En harmikseni tunnistanut sävellystä sen enempää kuin sen säveltäjääkään, mutta melodia oli minulle tuttu ja alitajuisesti yhdistin sen Pjotr Tšaikovskiin (1840-1893). Musiikki jäi soimaan korvieni väliin, ja halusin välttämättä saada selville, mistä sävellyksestä se oli peräisin.

Ryhdyin seuraavana päivänä systemaattisesti kuuntelemaan Tšaikovskin musiikkia Spotifysta. En työn ohessa ehtinyt paljoakaan keskittymään musiikkiin, joka jäikin enimmäkseen soimaan taustalla. Seuraavana lauantaina minulla oli jo enemmän aikaa perehtyä venäläisen mestarisäveltäjän tuotantoon. Päättelin sävellyksen olevan jokin tunnettu teos, joten aloitin sitten ensimmäisestä pianokonsertosta. Joidenkin minuuttien kuluttua tuttu melodia pulpahti esiin. Olin löytänyt teoksen, joka oli soinut televisiossa erään videon taustalla. Konsertto oli minulle enemmän kuin tuttu, mutta en ollut kuunnellut sitä vähään aikaan, joten teokset ja säveltäjät olivat päässeet unohtumaan. Tšaikovski oli 34-vuotias säveltäessään tämän järjestyksessään 23. teoksensa vuonna 1874. Sävellystyö oli alkanut marraskuussa ja jatkui helmikuuhun seuraavana vuonna. Säveltäjä uudisti konserttoa kaikkiaan kolmasti, joista viimeisimmät versiot syntyivät kesällä 1879 ja nykyisin soitettava konsertto joulukuussa 1888.

Pianokonsertto ei syntynyt aivan itsekseen. Sävellystyön oli pyytänyt aikansa kuuluisa venäläinen pianovirtuoosi Nikolai Rubinstein (1835-1881), joka oli Tšaikovskin ihailema luottopianisti. Säveltäjä esitteli työnsä jouluna 1874 Rubinsteinille, jonka oli tarkoitus myös esittää teos ensimmäisenä. Rubinstein tyrmäsi konserton antaen säveltäjälle kovaa kritiikkiä arvottomasta sävellyksestä, jota oli yksinkertaisesti mahdoton soittaa. Tšaikovski tyrmistyi arvostelusta, jota hän ei arvatenkaan osannut odottaa, mutta ei suostunut muuttamaan nuottiakaan teoksesta. Säveltäjä katsoi parhaaksi lähettää konserton saksalaiselle pianistille Hans von Bülowille (1830-1894), joka lopulta esitti sen ensi kerran 25. lokakuuta Bostonissa vuonna 1875. Myöhemmin Rubinstein muutti mielensä ja leppyi peruen ankaran arvostelunsa ja esitti teoksen Pariisissa yli kymmenen vuotta myöhemmin sen valmistumisesta vuonna 1887. Nykyään Tšaikovskin pianokonsertto nro 1 b-mollissa on yksi esitetyimmistä ja levytetyimmistä soolokonsertoista.