Tänään on Amerikan Yhdysvaltojen kansallispäivä. Iso maa täyttää 236 vuotta, mikä on reilusti enemmän kuin miehen ikä. Vuonna 1776 itsenäistynyt kansakunta saa juhlistaa syntymäpäiväänsä toivottavasti kauniissa kesäsäässä, vähän vastaavanlaisessa kuin meillä tänään täällä Etelä-Suomessa lähes hellelukemissa. Neljäntoista vuoden kuluttua maa viettää tasavuotisjuhlaa, kun mittariin värähtää 250 vuotta. Edellisestä suuresta juhlavuodesta on kulunut 36 vuotta eli kun itsenäisyyttä oli eletty tasan 200 vuotta (noh, eiköhän jokainen osaa laskea näitä vuosilukuja itsekin). Juhlia vietetään tietysti rapakon takana, mutta myös monet Amerikan ystävät eri puolilla maailmaa osallistuvat enemmän tai vähemmän suurempiin kansallispäiväjuhliin. Heinäkuun neljäs lienee yksi maailman tunnetuimmista päivämääristä.

Minulla oli suuri ilo ja kunnia osallistua periamerikkalaiseen kansallispäivän viettoon vuonna 1987. Vierailin tuolloin heinäkuussa Amerikan serkkuni luona Minnesotan osavaltiossa, ja suuri juhlapäivä sattui osumaan parahiksi kesälomani aikaan. Kokoonnuimme Minneapolis-kaupungin Como Park -puistoon viettämään ensinnäkin erään Ernie-nimisen miehen syntymäpäivään ja toisekseen tietenkin Yhdysvaltojen kansallispäivää. Kesäiselle puistokaistaleelle oli katettu retkipöytiä ja -tuoleja ja luonnollisesti kaikenlaista herkullista syötävää. Kansallispäivä on Yhdysvalloissa suuri juhlapäivä, jolloin tutut punaraitaiset liput liehuvat kaikkialla, takapihoilla grillataan ja ihmiset kokoontuvat perheineen ja ystävineen nauttimaan yhdessäolosta. Suomessa juhlia ei juurikaan noteerata muutoin kuin asiasta kiinnostuneiden kesken. Mikään ei tietenkään estä liittymään amerikkalaiseen kansalliskarkeloon täällä kotimaassakin.