Minulle tarjoutui tänään tilaisuus lounastaa Juttutupa-ravintolassa Hakaniemen kupeessa. Historiallisessa työväentalon rakennuksessa sijaitseva Juttutupa oli tupaten täynnä lounastajia keskellä päivää. Paikka vaikutti heti sisään tullessani viihtyisältä siitäkin huolimatta, että itse ravintolatila vaikutti hieman sekavalta useine erillisine saleineen. Lounastajia tuntui riittävän, sillä tyhjiä hajapaikkoja löytyi lyhyen etsiskelyn jälkeen sieltä täältä. Olen joskus aiemmin piipahtanut työväentalon isossa juhlasalissa ja sitä myöten kävellyt myös talon upeassa portaikossa. Tällä kertaa vuorossa oli rakennuksen toisella puolella sijaitseva ravintola Tokoinrannan puolella.

Juttutuvassa oli lounaaksi tarjolla noutopöytä ja tietysti annoksia myös listalta. Ystäväni ehdotti talon pitsaa lounaaksi, ja niinpä tilasimme tuvan pitsat lounaaksi. Iso pitsa on ehkä aavistuksen verran liian iso lounasannokseksi, mutta kerrankos sitä mättää keskellä päivää niin, ettei illalla sitten muuta tarvitse enää syödäkään. Juttutuvan Romero-pitsa oli onnistunut salamipitsa, josta tosin jätin ananaksen pois. En ymmärrä, miksi suomalaisiin pitsoihin tungetaan ananaspaloja. Missään ulkomailla en ole moiseen törmännyt, joten tämän ananashössötyksen täytyy olla puhtaasti kotimainen ilmiö. Ananas sopii ehkä hedelmäsalaattiin, mutta pitsan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maistuihan tuo Romero etenkin kun maustoin sen ylimääräisellä valkosipulilla. Ensimmäinen visiittini Juttutuvassa jätti hyvän maun suuhun ja mieleen.