Ensilumet tulivat ja menivät Helsingissä. Lumisateen mukanaan tuomaa liukkautta torjuttiin pääkaupungissa niin kuin muuallakin perinteisesti hiekoittamalla jalkakäytäviä. Mitään kiirettä hiekoituksessa ei pidetty. Kadut olivat lumisateen jälkeen liukkaita pitkän aikaa. Toisaalta huoltofirmalla on vain rajallinen määrä henkilökuntaa mutta rajaton määrä huoltosopimuksia. Kadut peittyivät hiekasta ja sorasta ennen pitkää, mutta tällä välin lumi ehti jo sulaa. Nyt jalkakäytävät ovat irtokivien peitossa ja katujen putsausta saa odottaa vähintäänkin yhtä pitkään kuin niiden hiekoitustakin. Paikoitellen viime talven hiekat ovat edelleen katukivetyksillä, mitä voi pitää jo kierrätyksen jonkinlaisena ennätyksenä.

Kovapohjaisilla kengillä on epämiellyttävää kävellä talvisilla kaduilla. Vaikka lumi ja jää eivät nyt peitäkään jalkakäytäviä, rahisee terävä soramurske kenkien pohjissa. Irtokivet puolestaan lentelevät ja ujuttautuvat lopulta sisälle kenkiin. Hiekanmurusilla on tapana pian siirtyä ärsyttämään jalkapohjaa eikä käveleminen ole enää miellyttävää. Tänään pieni hiekanjyvä löysi tiensä kenkääni ja kiusasi siellä jalkaani koko matkan, kun en viitsinyt alkaa riisua kenkää keskellä kaupunkia. Lopulta kotona vihdoin pääsin eroon tuosta kutsumattomasta murikanalusta. Talvi on ainakin täällä eteläisessä Suomessa tällaista katuhiekan aikaa. Edessä häämöttävä kevät ja kesä eivät aina helpota tilannetta, sillä osa kaduista kylpee talven hiekoituksesta pitkälle loppukesään asti ja toisinaan läpi vuoden.