Kesä on alkanut keikkuen. Tänään lauantaina Helsingissä oli paljon säpinää, kun koulut päättyivät ja puolustusvoimat esitteli kalustoaan vuotuisessa puolustusvoimien lippujuhlan paraatissa. Joukkokulkuvälineet olivat ääriään myöten täynnä. VR oli varautunut kansanvaellukseen erittäin huonosti. Lähijunaliikenteessä oli käytössä vain yhden yksikön junia, jotka olivat niin täynnä, etten ihmettelisi, jos joku ei mahtunut kyytiin ja jäi asemalaiturille. Eräs 500-linjan bussi veti täytyttyään ovet kiinni jättäen osan matkustajista pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa. Tupaten täysinäiset junat ja bussit ovat erinomaisen tehokkaita koronan levittämiseen. Onneksi aurinkoinen sää suosi ainakin osan päivästä, joten ulkona saattoi kävellä ruuhkia välttäen.

En olisi lähtenyt Helsingin keskustaan, jos minulla ei olisi ollut jo kaksi kuukautta sitten hankittua lippua Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyyn iltapäivänäytökseen. Linnanmäen Peacock-teatteriin oli saapunut muutama sata katsojaa kaiken kesähulinan keskellä. Katsomo oli hieman tyhjillään, mikä oli ymmärrettävää näin kevätjuhlien aikaan. Kiurusta kesään! -kevätrevyy oli pyörinyt teatterissa jo kuukauden ja nyt olivat meneillään viimeiset esitykset. Vajaan puolitoistatuntia kestänyt revyy käsitteli ajankohtaisia tapahtumia etenkin politiikan saralla. Poliittiset sketsit eivät oikein jaksaneet naurattaa, mutta muutamat perheaiheiset sketsit olivat mainioita. Paras hauskuus oli "Ensi kertaa anoppilassa", jossa käsiteltiin ajattomia perhesutkauksia. Lauluosuudet olivat osin viihdyttäviä, mutta osa lauluista, kuten alkulaulu, olivat jotenkin outoja eivätkä kovin melodisia. Suomalaiseen tapaan esityksessä oli tietysti ainakin yksi pakollinen osuus ilman paitaa, enkä oikein ymmärtänyt, miten paljas pinta liittyi kyseiseen esitykseen. Uusi Iloinen Teatteri on takavuosina esittänyt korkeatasoisia teatterikappaleita, mutta tämänkertainen oli jokseenkin lattea eikä väkinäinen huumori saanut naurattamaan.