Suomessa harvoin vieraileva Sparks antoi eilen odotetun konsertin Tavastialla. Tupa oli täyteen ahdettu, kun sadat vannoutuneet Sparks-fanit olivat valloittaneet klubin lähes takaseinästä lavan reunaan. Bändi aloitti tarkalleen puoli kymmeneltä illalla. Saliin kajahti intro, joka toi muistot mieleen takavuosien älppäreiltä. Seuraavaksi soljuikin tukuittain tuttuja kappaleita, jotka duo esitti tällä kiertueella poikkeuksellisesti ilman bändiä. Oikeastaan esitys oli nyt omalla tavallaan nautittavampi, kun musiikki oli hillitympää ja ohuempaa eikä taustayhtyeen täyteen pumppaamaa. Konsertti oli muutenkin erinomainen ja kaikesta huokui neljänkymmenen vuoden kokemus keikkalavoilta ja musiikin tekemisestä. Keikan kruunasi vielä kaunis aurinkoinen syyspäivä aiemmin päivällä, joten tunnelma oli jo valmiiksi korkealla, kun ameriikanihmeet astelivat estradille.

Aivan liian lyhythän illan konsertti luonnollisesti oli. Vaikka Maelin veljekset heittivät kaiketi normaalin ohjelmiston, olisi esitystä voinut seurata pidempäänkin. Lavalla nähtiin myös yleensä niin jäykänoloinen kosketinsoittaja Ron irrottelemassa discon tahtiin ja saipa yleisö kuulla jotain jopa hänen suustaan, kun vuoroon tuli uudempaan tuotantoa viimeisimmältä The Seduction of Ingmar Bergman -albumilta. Virallisen ohjelman päätyttyä aplodit raikuivat pitkään ja kohta alkoi rytmikäs, kansainvälinen "we want more" -hokema. Pitkään ei yleisön tarvinnut odottaa, kun parikaksikko palasi lavalle encorelle. Ilta sai arvoisensa päätöksen ja melko harvinainen keikkavierailu sai jäädä historiaan. Olihan siinä ilta täynnä hyvää musiikkia ja tunnelmaa.