Lapsena saa opetella kaikenlaisia loruja. Osa jorinoista kehittää kielenkannattimia, sillä ne ovat sen verran monihaastavia, että varmasti oppii artikuloimaan oikein ja selvästi. Monille on tuttu "Appilan pappilan apupapin papupata" -hokema tai vaikkapa tämä monimutkainen kehotus: "Kokoo koko kokko kokoon!" Näitä ja monia muita loruja on hoettu iät ja ajat samoin kuin "ärrän kierrän ympäri orren", jolla vasta puhumaan oppineita lapsia yhä opetetaan lausumaan r-kirjainta. Suomen kieli ei ole ainoa lajissaan. Monista muistakin kielistä löytyy vastaavanlaisia lirkutuksia. Esimerkiksi ruotsin kielessä tunnetaan hauska lause ruohoisesta saaresta eli "Ö, ö, hö ö, hö ös mö." Toisinaan saattaa kuulla kysyttävän "Får får får?" Tähän saa puolestaan vastauksen: "Får får inte får, får får lamm."

Englannin kielessä on useita niin sanottuja tongue-twistereitä. Yksi tunnetuimpia on kysymys: "Can you can a can as a canner can can a can?" Vielä monimutkaisemmalta kuulostaa toive: "I wish to wish the wish you wish to wish, but if you wish the wish the witch wishes, I won't wish the wish you wish to wish." Lapsilta saattaa joskus kuulla kiljahduksen: "I scream for ice-cream!" Kielen that-pronominia voi käyttää hyvin monipuolisesti ja silti säilyttää lauseen kieliopillisesti oikeana. Tämä virke on kaikista viidestä that-ilmaisustaan huolimatta yhä kieliopin mukainen: "He said that that 'that' that that man used was wrong." Parhaimmillaan englanninkieliset pääsevät lausumaan sanan seitsemän kertaa, kuten tämä lause osoittaa: "Did the editor know that, that that 'that' that that 'that' followed was redundant?"

Suomalaiset puolestaan ovat keksineet hauskoja käännöksiä vieraskielisistä teksteistä. Näitä käännöksiä tosin ei kannata yrittää käyttää tositilanteessa, ettei kuulija ymmärrä asiaa väärin. Kun halutaan tietää, joko sinulla on jojo, voi ruotsalaiselta kysyä: "Har du redan redan-redan?" Mikäli jouluna sattuu ikäviä, voi huudahtaa: "Smör mamma, julsex kommer tillbaka!" Englanninkielisissä maissa kannattaa jättää urheilu väliin, kun kuulee: "Passports, please!"

Savossa kerrotaan kerran olleen miehen, jonka nimi oli oikeasti Kauppinen. Savolaiset lausuivat sen aina "Kaappinen", josta kyseinen mies ei lainkaan pitänyt. Aikansa tätä kuunneltuaan mies päätti lopulta vaihtaa nimensä Kaappiseksi, kun se kerran tuntui paremmalta savolaisten suussa. Ei aikaakaan, kun mies oli taas allapäin. Tällä kertaa häntä kutsuttiin "Kuappiseksi".