Tammikuussa vuonna 1974 ilmestyi yhdysvaltalaisiin televisioruutuihin jännittävä TV-sarja. Ensi-iltansa sai mielikuvituksellinen tieteistarina, joka oli saanut nimekseen Kuuden miljoonan dollarin mies (The Six Million Dollar Man). Näyttelijä Lee Majors esitti entistä astronauttia Steve Austinia, joka joutui Nasan testilennolla onnettomuuteen. Austin kursittiin kokoon korvaamalla useita raajoja bionisilla implanteilla eli keinotekoisilla istutteilla. Operaatio maksoi kuusi miljoonaan dollaria, ja sen seurauksena puolittain kyborgiksi muuttunut Austin sai yli-inhimilliset voimat, nopeuden ja näön. Summa saattaa tänään kuulostaa pieneltä, mutta erään inflaatiolaskurin mukaan kuusi miljoonaa dollaria vastaa vuoden 2023 nykyrahassa noin 41 miljoonaa dollaria. Päivän kurssilla summa on noin 37 miljoonaa euroa.

Vuotta aiemmin maaliskuussa 1973 katsojat olivat saaneet jo tutustua tulevaan televisiosarjaan kolmella pilottielokuvalla. Varsinainen sarja käynnistyi ensimmäisen tuotantokauden 13 jaksolla, joita seurasi vielä neljä tuotantokautta kaikkiaan 99 jaksolla ja kuudella elokuvalla. Suomessa sarjaa esitettiin televisiossa vuosina 1974-1978 eli noin vuoden viiveellä. Sarjaan, kuten niin moniin muihinkin produktioihin liittyi myös oheistuotteina keräilykortit, joita muistini mukaan sai purukumipakkausten yhteydessä. Sarjaan kuuluu kaikkiaan 72 korttia, joiden kuvapuolella on otteita TV-sarjoista. Korttien taustapuoli muodostaa 8 x 9 kortin palapelin, jossa astronautti Steve Austin komeilee. Kootun palapelin kuva on samalla yhden kortin kuvapuolen kuva.

Muistan aikoinaan koulupoikana keräilleeni näitä kortteja. Sain kokoon kaikki kortit yhtä lukuun ottamalla. Vaihturit eli ylimääräiset tuplakortit vaihdettiin tietenkin koulukavereiden kanssa, ja näin koko sarja saatiin vähitellen koottua. Sen viimeisen kortin sain lopulta eräältä tuntemattomalta koulukaverilta, kun hyvä ystäväni tiedusteli muilta kakaroilta puuttuvaa korttiani. Elettiin siis 1970-luvun puoliväliä ja vähän sen jälkeistä aikaa. Noista päivistä on ehtinyt kulua jo lähes 50 vuotta, enkä tiedä, mihin korttini vuosikymmenten saatossa joutuivat. Tänä kesänä päätin hankkia kortit uudelleen. Hyvin nopeasti ja vain parilla kaupanteolla sain taas kaikki kortit kokoon. Siinä sivussa sain jokusen ylimääräisenkin kortin, jotka laitoin myyntiin Toriin. Tuntuu hienolta omistaa jälleen tämä osittain jo keräilyharvinaisuudeksi muodostunut keräilykorttisarja.