Silmäys kalenteriin kertoo toukokuun olevan jo pitkällä. Aika on mennyt taas nopeasti, kun kevään viimeistä kuukautta on kulunut jo kolmisen viikkoa. Lähdin päiväkävelylle myöhemmin aamupäivällä. Säätilan puolesta oli hieman vaikea uskoa, että kesä on kohta ovella. Ulkona oli niin viileää, että pistin kädet takintaskuihin ja nostin takinkaulusta ylöspäin. Kylmä tuulenvire alkoi tuntua niskassa ja päätä uhkasi alkaa särkeä. Sinnittelin kuitenkin Pohjoisrannan aurinkoiselle raitille, mutta sielläkään ei lämpöä riittänyt hikoiluun asti. Melkein tuttu ääni talven lumilta tuli mieleen, kun kovapohjaiset kenkäni narskuivat talven jäljiltä jääneellä hiekoitussepelillä. Pohjoisrannan loppupäässä, siellä missä aina haisee voimakkaasti viemärille, näyttäisi olevan eräänlainen ei-kenenkään-tontti. Katuosuutta ei ole taidettu putsata vuosiin ja jalkakäytävälle on kerääntynyt paksu kerros hiekoitussepeliä. Paikka näyttää kuin hiekkarannalta, vaikka alla taitaa olla tavalliseen tapaan asfaltoitu katu.

Tein tavallista pidemmän retken ja kävelin Tähtitorninmäen ympäri Eiraan. Tätä ennen kurvasin kauppatorin läpi. Kojujen edustat olivat mustanaan turisteja, joista suurin osa oli tullut kaupunkiin jollakin prinsessaristeilyllä. Näin ainakin päättelin matkavarustukseen kuuluneista Princess Cruises -kasseista ja Makasiiniterminaalin edustalla seisovista busseista, joiden ikkunassa komeili kyseisen risteilyn tunnukset. Matkalla poikkesin Etelärannan kautta kummastelemassa jättiläiskokoista Lady Kathryn V -jahtia, joka oli kiinnittynyt kauppahallin edustalle. Laivalla oli kokoa ja näyttävyyttä, mutta ohikulkijoita se ei tuntunut kovinkaan paljon kiinnostavan. Eiran jälkeen päädyin Espalle. Puisto oli houkutellut väkeä viettämään kaunista sunnuntaipäivää. Kävelyretkeni oli saanut veren kiertämään ja jossakin vaiheessa aloin tuntea orastavaa hikoilua. Aurinkokin oli kuoriutunut harsoisen pilviverhon takaa ja iltapäivästä oli muodostumassa täydellinen kevätpäivä. Kotiin päästyäni jalat tuntuivat raskailta. Pitkän talven jälkeen tällaisia kävelyreissuja ei ole tullut tehtyä kovin usein ja jalat olivat hieman tottumattomia näin pitkiin matkoihin. Nyt vain sopii toivoa, että kauniit säät jatkuvat.