Ruokailu on tänään tullut edulliseksi, sillä olen käynyt parissa kutsutilaisuudessa. Tyypillisesti näissä tilaisuuksissa myyjät tarjoavat tuotteitaan tai palvelujaan ja siinä sivussa kestitsevät vieraitaan. Aamuni alkoi aamiaisseminaarilla, jossa aamiaispöytä suorastaan notkui kaikenlaisia herkkuja. Tarjolla oli sämpylöitä, kylmäsavulohta, karjalanpiirakoita munavoineen, keksejä ja erinomaista omenatorttua vaniljakastikkeen kera ja monenlaisia juustoja sekä makkaroita. En ole aikoihin aloittanut aamuani näin tuhdilla noutopöydällä. Kahvi oli parempaakin parempaa, tai ainakin se tällä kertaa maistui erinomaiselta. En tosin sortunut tarjolla oleviin herkkuihin vaan tyydyin vain yhteen karjalanpiirakkaan, jolle sipaisin hieman munavoita ja lopulta päällystin savustetulla juustoviipaleella. Tauolla halusin kuitenkin maistaa tuota herkullisen näköistä omenatorttua ja niinpä sitten annoin itselleni periksi ja valitsin kapeimman mahdollisen viipaleen. Kahvi oli tuoretta ja maistui kerrankin oikealle kahville. Vaikka aamiainen olikin runsas ja yltäkylläinen, ei kauppoja tämän yrityksen tuotteista kuitenkaan syntynyt.

Iltani jatkui kestitysten parissa, sillä olin saanut kutsun erääseen tuote-esittelyyn, jossa oli luvassa kuohuviiniä ja texmex-tyyppinen buffet. Tuote-esittely oli hyvin ajankohtainen ja mielenkiintoinen, eikä sitä tarvinnut kuunnella kovin pitkään, kun jo pääsimme Sara La Fountainen suunnitteleman päivällispöydän kimppuun. Esityksen aihe jotenkin mutkan kautta liippasi hieman Texasin osavaltiota, mikä selitti texmex-tarjoilun. Buffet oli runsas ja maittava. Tarjolla oli tällä kertaa mausteinen pizza sekä perunatäytteinen pannukakku. Alkukeitoksi oli tarjolla kurpitsakeittoa, joka oli yllättävän raikas ja hyvänmakuinen. Jälkiruoaksi saimme vartaaseen pujotettuja vaahtokarkkeja ananaspaloilla ja mansikoilla. Koko varraskomeus oli päällystetty sekä tavallisella että valkosuklaalla. Pizza oli lupaustensa mukaisesti mausteinen ja juuri sopivan kevyt näin iltapalaksi. Eikä pannukakussakaan ollut mitään vikaa, päinvastoin täytteenä ollut peruna täytti vatsan sopivasti eikä mitenkään pilannut makunautintoa.

Tarjoilut olivat molemmissa tilaisuuksissa ensiluokkaisia, vaikka ne olivatkin vielä kaukana niistä hulppeista asiakastilaisuuksista, joissa minulla oli aikoinaan mahdollisuus käydä 1980-luvulla. Tuolloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Lamastakaan ei ollut mitään tietoa, joten asiakastilaisuudet olivat sen mukaisia. Pariinkin otteeseen kävin risteilyllä, ja muutkin tilaisuudet olivat suorastaan utopistisia. Toivottavasti nuo yltäkylläiset ajat tulevat vielä joskus takaisin, sillä asiakkaisiin kannattaa panostaa. Tällä kertaa kaupat tuli toisen myyjän kanssa eli molemmat saimme lopulta vatsamme täyteen.