Kauppaa käytiin ennen vanhaan pienissä kivijalkamyymälöissä. Kaupat olivat erikoistuneet tiettyihin tuotteisiin tai sitten ne olivat nimeltään sekatavarakauppoja. Joitakin sekatavarakauppoja kutsuttiin siirtomaatavarakaupoiksi, sillä niissä myytiin nimensä mukaisesti tuotteita, jotka olivat peräisin siirtomaista. Suomessa nämä hyödykkeet olivat käytännössä tuontitavaroita maista, joilla tosiasiallisesti oli siirtomaita, usein merten takana. Erikoismyymälöitä olivat esimerkiksi maitokaupat ja lihakaupat sekä vaatepuolella kenkäkaupat. Jossakin välissä ja erityisesti 1970-luvulla katukuvaan ilmestyivät vielä housubaarit eli liikkeet, jotka olivat erikoistuneet myymään housuja. Monille näille niin sanotuille kivijalkakaupoille oli tyypillistä, että niissä tavarat myytiin tiskin takaa. Myyjä siis oikeasti palveli asiakkaita noukkimalla selkänsä takana olleista myymälähyllyistä tavarat tiskille. Termi "kivijalkamyymälä" viittaa liikehuoneiston sijaintiin kivitalon katutasossa. Tyypillisesti katukerros on osittain verhoiltu kivellä, jolloin se näyttää talon kivijalalta.

Lapsuudenkotini välittömässä läheisyydessä oli 1970-luvulla toistakymmentä elintarvikeliikettä. Vajaan parin korttelin välein oli jopa kaksikin Valion maitokauppaa, jotka myivät siis vain maitotuotteita ja juustoa sekä voita. Olipa siinä kulman takana paikallisen meijerin omakin vastaava maitokauppa, josta tosin sai muitakin elintarvikkeita. Nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin samaisella alueella on näistä lukuisista liikkeistä jäljellä enää yksi ruokakauppa tai oikeammin ilmaistuna valintamyymälä. Erikoisliikkeet alkoivat kadota 1980-luvulla ja tilalle tulivat isommat myymäläyksiköt. Valintamyymäläkonsepti oli rantautunut Suomeen mistäpä muualta kuin markkinatalouden mallimaasta Yhdysvalloista, jossa nykymuotoinen konsepti oli ollut käytössä jo 1900-luvun alusta ja Euroopassakin 1940-luvun lopulta. Suurvalinnat kasvoivat entisestään ja fuusioituivat supermarketeiksi ja lopulta hypermarketeiksi.

Pienet erikoisliikkeet eivät kuitenkaan tyystin kadonneet markkinoilta. Ne siirtyivät yhden katon alle kauppakeskuksiin, jotka puolestaan sijaitsevat joko kaupunkien ydinkeskustassa tai useimmin kaupunkien laitamilla. Markkinatalouden luvatussa maassa Yhdysvalloissa kauppakeskuksesta käytetään englanninkielistä termiä "The mall". Sanatarkasti mall tarkoittaa suomeksi myös puistokäytävää ja kävelykatua, jollaisia kauppakeskuksen sisälläkin on. Käytävien varrella on liikkeitä samaan tapaan kuin perinteisesti katujen varsilla keskustoissa. Miten mall-sanaa on ryhdytty käyttämään myös kauppakeskuksesta? Tänään luin erään erikoisen selityksen, joskin sitä sietää arvioida humoristisessa mielessä ja kieli poskessa kehiteltynä. Amerikkalainen selittää termin käyttöä näin: It’s called "The mall" because instead of going to one store, you’re going to "Them all" eli vapaasti suomennettuna: Sitä kutsutaan sanalla "The mall", koska sen sijaan että menet yhteen liikkeeseen, menet niihin (them) kaikkiin (all).

Selitys näyttää jälkeenpäin keksityltä ja sitä se varmasti onkin. Kahden sanan välissä oleva väli on siirretty m-kirjaimen oikealle puolelle, jolloin "the mall" muuttuu muotoon "them all". Selitys on toisaalta järkeenkäypä ja looginen ja siihen voisi jopa tyytyäkin ellei netti olisi pullollaan meemejä tästä aiheesta.