Nakkikioskien omistajat taistelivat Helsingin kioskipaikkojen vuokraoikeuksista vielä 1960- ja 70-luvuilla. Nyt tämäkin on jo mennyttä aikaa, sillä kaupungissa on enää 13 virallista nakkikioskia ja neljä liikkuvaa hotdog-kärryä. Yhä edelleen tontit vuokrataan tarjousten perusteella, joten se saa paikan, joka voittaa tarjouskilpailun. Nakkikioskikopin vuokralaiset omistavat itse. Muistan, miten 1970-luvulla poikkesimme silloin tällöin hodarille ja kokikselle. Tuolloin ei käytännössä ollut muita vaihtoehtoja, ellei sitten mennyt lihakauppaan ja ostanut paketin nakkeja. Hodarille tarkoitettuja sämpylöitä ei noin vain haettukaan leipomosta, koska niille ei yksinkertaisesti ollut kysyntää. Kokiksen kyllä sai kaupasta kuin kaupasta. Olihan tuo Ameriikan kolajuoma ollut Suomessa jo parikymmentä vuotta aina vuoden 1952 olympialaisista lähtien.
Siistit hampurilaisravintolat rantautuivat maahamme viimeistään 1980-luvulla. Ulkomailla käyneille ne olivat jo tuttuja ja nyt siis meille varma merkki alkavasta globalisaatiosta. Hyvin nopeasti kuluttajat omaksuivat yleismaailmallisen tavan syödä pikaruokaa sisätiloissa pöydän äärellä. Enää ei tarvinnut hytistä pakkasessa jonottamassa snagarille. Enää ei myöskään tarvinnut syödä litisevän rasvaista kioskiherkkuaan ulkona tähtitaivaan alla. Sinapit ja ketsupit pysyivät siististi niille tarkoitetuilla paikoillaan eikä seuraavana aamuna enää kyennyt vain takinliepeistä tulkkaamaan, mitä sitä oli tullut syötyä yön pikkutunneilla.
Kehitys on joka tapauksessa mennyt hyvään suuntaan mitä tulee hygieenisyyteen. Aterioiden ravintoarvoista voidaan olla montaa mieltä. Tässä suhteessa monet pikaruokaketjut ovat kehittymässä ja muuttamassa aterioidensa koostumusta terveellisempään suuntaan. Jälleen kerran kehityksen suunnan näyttää Yhdysvallat. Maassa on nyt ennätyksellisen paljon liikalihavia ihmisiä ja osasyynä tähän epäsuotuisaan kehitykseen pidetään juuri pikaruokaketjujen epäterveellisiä ruokia. Yksin pikaruokaloita ei voi syyttää roskaruuan aiheuttamista terveysongelmista. Loppujen lopuksi päätöksen ruoka-ajoista ja ruuistaan tekee ihminen. Päätöksentekoa vain helpottaa nopea tapa saada suuhunsa edes jotain vatsantäytettä.
Hampurilainen vie näläntunteen hetkeksi. Samalla tulee kumottua aimo annos hiilihydraatteja, rasvaa ja muita epäterveellisiä ainesosia, kuten suolaa ja sokeria. Energiaa ja kehon rakennusaineita näissä annoksissa näyttäisi olevan, mutta näläntunne palaa nopeasti, vaikka edellisetkin ruokamassat ovat vielä sulattamatta. Kierre on valmis ja lihominen alkaa. Kehityksen suuntaa voi olla vaikeaa ennustaa, mutta nykyihmisiä tuskin enää saa hellan ääreen ruuanlaittoon tuntikausiksi. Elämiseen on liian vähän aikaa ja maailmalla on vielä liian paljon kokemista. Rajallista aikaa ei siis tuhlata keittiössä ja niinpä pikaruokaketjujen ravintolat saavat näytellä kodin ruokasalin virkaa vastedeskin.