Sunnuntai alkoi aurinkoisissa merkeissä. Matalalta paistanut aurinko aloitti helotuksen jo aikaisin aamulla, mutta laski aivan liian varhain. Aamukävelyni päättyi Helsingin keskustaan, missä kaupat availivat oviaan puolenpäivän aikaan. Jokavuotinen joulumyyntisesonki on pääsemässä täyteen vauhtiin eikä viikonloppumyyntiä keskeytä kuin itsenäisyyspäivä parin viikon kuluttua sunnuntaina. Kaupoissa riittikin väkeä. Asiakkaita oli houkuteltu joulunalusostoksille monenlaisilla tarjouksilla. Satuin sopivasti Aleksanterinkadun varrella sijaitsevaan Suomalaiseen kirjakauppaan. Siellä oli tarjolla kuumaa glögiä ja tietysti pipareita. Ostavaa rahvasta hemmoteltiin myös Kismet-suklaavohvelilla, mikä oli melko ainutkertaista. Yleensä kauppiaat pihtaavat tarjoiluissaan ja laihan mehujuoman lisäksi on usein mauttomia ja teollisesti valmistettuja piparkakkuja. Kirjakauppa oli kuitenkin tällä kertaa hövelillä päällä ja tarjosi suun makeaksi oikein kunnolla.

Glögiä siemaillessani kuulin kaiuttimista kuulutuksen. Susanna Haavisto esiintyisi kaupassa laulaen Edit Piafin kuuluisia lauluja. Samalla kajahtikin jo ensi sävelet, kun diiva alkoi tulkita Harmaavarpusen ikivihreitä säestäjänään hanuristi Merja Ikkelä. Vajaan puolen tunnin esitykseen mahtui kaikki tunnetuimmat Piafin sävelmät Haaviston uunituoreelta levyltä Pakko saada laulaa. Esitys oli aivan uskomattoman upea, vaikka puitteet eivät aivan konserttisalin tasoa olleetkaan. Haaviston kaltainen ammattilainen sen sijaan luo tunnelman tilassa kuin tilassa, ja tätäkin pientä konserttia oli mukavaa seurata. Performanssinsa jälkeen taiteilija jäi vielä signeeraamaan levyjään, joita menikin kaupaksi melko monelle asiakkaalle.

Olin oikeastaan ostamassa joululahjakirjaa ja mietin kaiken sen runsauden keskellä, mitä ostaisin. Valinta oli lopulta erittäin helppo tehdä, sillä Mauri Kunnas oli seuraava vieras. Hän oli tullut kirjakauppaan niin ikään signeeraamaan teoksiaan. Kunnaksen uusin lastenkirja ilmestyi juuri sopivasti joulun alla ja kertoo legendaarisen Robin Hoodin tarinan kunnasmaiseen tapaan koirien näkövinkkelistä. Olen aina pitänyt Mauri Kunnaksen teoksista ja jopa ostanut niitä tuliaisiksi ulkomaalaisille vierailleni. Mikä onkaan sen hauskempi lahja ulkomaalaiselle kuin esimerkiksi Koirien Kalevala. Tällä kertaa ostin Minä Mauri Kunnas -elämäkertateoksen, joka on kuvitettu kirja Kunnaksen elämään aina nuoruusvuosista näihin päiviin saakka.

Tämä oli jo toinen kirja, johon olen saanut Mauri Kunnaksen signeerauksen. Ensimmäisen kerran sain nimmarin vuonna 2000, kun olin ostanut tuolloin vastikään ilmestyneen Nyrok City -kokoelman. Kanta-asiakaspäivä jäi tällä kertaa mieleen monella tavalla. Kassalla käteeni lykättiin kaupanpäällisiksi vielä kankainen kauppakassi, Olivia-lehden uusin numero ja Camilla Läckbergin Mantelintuoksua lumimyrskyssä -pokkari. Huh huh, eikä tässä vielä ollut kaikki, kassiin sujahti kuin huomaamatta vielä keräilykortti, johon leimattiin valmiiksi kaksi leimaa normaalin yhden sijasta. Pitkästä aikaa tunsin olevani kuningaskuluttuja. Tällaisia tarjouspäiviä saa olla enemmän ja toivottavasti niitä tulee vielä paljon ennen joulua.