Kalifornian pato-ongelmat

Tiedotusvälineet ovat raportoineet viime päivinä Orovillen suurpadon ongelmista. Yhdysvaltojen korkein pato Oroville sijaitsee Pohjois-Kaliforniassa samannimisellä paikkakunnalla. Uutiset ovat kertoneet, että pato uhkaa murtua ja sen takana olevan Orovillen tekojärven vesimassat ovat vaarassa pyyhkiä alapuolella olevan asutuksen ja siinä samassa yli sadantuhannen asukkaan kodit maan tasalle. Padon rakentaminen aloitettiin vuonna 1961 ja seitsemän vuoden rakentamisen jälkeen se vihittiin käyttöön keväällä vuonna 1968. Toistaiseksi Orovillen pato seisoo yhä paikoillaan, mutta sen tuho voi vielä olla edessä.

William Mulholland noin 1908-1913
Kuva
cp James W. Bledsoe

Orovillen pato ei ole Kalifornian ensimmäinen epäonninen vesihuollon rakennelma. Maaliskuussa vuonna 1928 osavaltiossa murtui St. Francisin pato. Tuhon seurauksena kymmenet miljoonat kuutiot vesi- ja mutamassaa veivät mennessään 450 ihmistä ja aiheuttivat valtavat aineelliset tuhot. Padon oli suunnitellut itseoppinut insinööri William Mulholland (1855-1935), jota aluksi syytettiin padon pettämisestä ja sen seurauksena syntyneistä tuhoista. Katastrofi pilasi Mulhollandin maineen hänen loppuiäkseen siitäkin huolimatta, että hän oli ehtinyt niittää suurta suosiota ja mainetta Los Angelesin kaupungin vesihuollon järjestäjänä. Kaupungissa oli 1800-lopussa vain noin satatuhatta asukasta, mutta sinne saapui päivittäin maahanmuuttajia ja uusia asukkaita. Kasvavalta väestömäärältä uhkasi loppua vesi. Mulholland, joka tuolloin työskenteli kaupungin vesilaitoksella, ratkaisi tulevan vesipulan johtamalla 370 kilometrin päästä kaupungin pohjoispuolelta Owens Valleyn alueelta vettä valtavaa akveduktia pitkin kaupunkiin.

Vesijohdon rakennustyöt kestivät kahdeksan vuotta ja akvedukti avattiin virallisesti loppuvuodesta 1913. Koska Owens Valley sijaitsi 1 200 metriä merenpinnan yläpuolella, virtasi vesi kohti Los Angelesia ilman pumppuja painovoiman avulla. Yli 370 kilometrin pituisesta akveduktista tuli tuohon aikaan maailman pisin vesijohto, joka puhkoi 164 tunnelia vuorten läpi. Hanke oli haastavin, mihin Yhdysvalloissa oli tuolloin vielä koskaan aiemmin ryhdytty, mutta vesijohto valmistui aikataulussaan ja yllättäen alitti kustannusarvion. Akveduktin valmistuttua ryhdyttiin sen varrelle rakentamaan useita pieniä vesisäiliötä, joilla oli tarkoitus taata vesihuolto myös kuivina aikoina tai vesijohdon mahdollisesti vaurioiduttua. Pian kuitenkin havaittiin, että kaupunki tarvitsi yhden suuren vesisäiliön, jota Mulholland ryhtyi suunnittelemaan.

Vesisäiliön patoamista varten ryhdyttiin rakentamaan St. Francisin patoa vuonna 1924 noin 60 kilometrin päähän Los Angelesista. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1926, mutta jo seuraavina vuosina siihen ilmestyi useita halkeamia. Padottu tekojärvi täytettiin varoittavista merkeistä huolimatta äärimmilleen maaliskuussa 1928, ja patoon ilmestyi lisää halkeamia. Vajaan viikon kuluttua 12. maaliskuuta 1928 juuri ennen keskiyötä St. Francisin pato murtui tuhoisin seurauksin. Mulholland sai luonnollisesti syyt niskoilleen, vaikkakaan häntä ei koskaan tuomittu mistään rikoksesta. Mulholland kuitenkin erosi myöhemmin tehtävästään ja eli lopun ikänsä aina kuolemaansa vuoteen 1935 asti erakkona ja syvästi loukkaantuneena syytöksistä. Vuoden 1928 tapahtumat tutkittiin uudelleen vuonna 1992. Tutkinnan tuloksena Mulhollandin maine palautettiin, sillä häntä ei voitu syyttää laiminlyönneistä. Geologinen tietämys 1920-luvulla ei riittänyt arvioimaan ympäristön vakautta padon synnyttämän paineen alla. William Mulholland on kaikesta huolimatta sekä legendaarinen että ristiriitainen henkilö Kalifornian osavaltion historiassa. Los Angelesissa ei voi olla törmäämättä hänen nimeensä, ja kaupungin maalauksellisin bulevardi Mulholland Drive on nimetty hänen mukaansa.

Julkaistu lauantaina 18.2.2017 klo 16:58 avainsanalla historia.

Edellinen
Puhelu kotiin
Seuraava
Alppiseikkailu