Tänään olisi ollut talonmiehelle töitä. Viikonvaihteessa kaduille satanut lumi suli tänään yhden asteen lämpötilassa ja muutti jalkakäytävät osin luistinradoiksi ja loskaisiksi, veden täyttämiksi kulkuväyliksi. Aiemmin satanut lumi oli tampattu ensin kivikoviksi muhkuroiksi. Nyt nämä muhkurat muodostivat yhdessä sulamisvesien kanssa satoja ja taas satoja lammikoita, joiden yli oli lähes mahdotonta päästä, kun jokaista lätäkköä reunusti liukas lumesta jäänyt kohouma. Ennen vanhaan talonmiehet nousivat aamulla aikaisin ylös luomaan lumet jalkakäytäviltä ennen kuin aamun työmatkaliikenne käynnistyi. Enää ei katuja puhdisteta samalla tavalla, vaan niille sataneen lumen annetaan tallautua työpaikoilleen kiirehtivien kansalaisten jalkojen alla kiinteäksi kerrostumaksi. Lämpötilan noustessa lumet alkavat sulaa ja vesi jää kerrostuman päälle muuttaen kadut vaarallisen liukkaiksi. Katuojat eivät vedä, koska niitä puolestaan reunustavat ajoradoilta auratut lumet, jotka muodostavat penkereen kadun ja jalkakäytävän väliin.

Taloyhtiöt ovat jo vuosikymmeniä sitten ulkoistaneet talkkarin työt huoltoyhtiöille. Huoltoyhtiöt puolestaan ahnehtivat sopimuksia tietäen, etteivät kalusto ja henkilökunta voi millään ehtiä yhtäaikaa joka paikkaan. Lopputuloksena on luonnonvoimien armoille jätetyt kulkutiet, joita pitkin yritin tänään melkein henkeni kaupalla kulkea. Loskaa ei oltu puhdistettu kaduilta ja paikoitellen kulkuväylän katkaisi reunasta reunaan ulottunut valtava vesilammikko. Eteneminen oli hidasta, kun jokainen varoi jokaista askeltaan. Lisäksi sai varoa, etteivät ohi kiitäneet autot roiskanneet vettä päälle. Säätilan nopeat muutokset aiheuttavat kaikenlaista päänvaivaa näinä aikoina. Tuskin olen ainoa, joka juuri nyt kaipaa vanhan kunnon talonmiehen palveluksia.