Tapaninpäivä kuoriutui yöllisen myrskyn jäljiltä kauniiseen auringonpaisteeseen. Päiväkävely taittui kovan tuulen tuuppimana auringon hieman lämmittäessä. Keli olikin ihanteellisen lauha, vaikkakin myrskyn rippeet tuntuivat vielä puolenpäivän aikaan. Siellä täällä katuosuuksia oli suljettu jalankulkijoilta, sillä Tapani-myrsky oli irrotellut kattopeltejä ja muita rakennuksista irtoilevia esineitä. Välillä jopa hieman pelkäsin saavani niskaan jonkin pellinkappaleen, kun talojen katoilta kuului irronneen katteen helinää. Senaatintorin joulukuusi oli kokenut kovia yön aikana. Kymmenet turistit ja muut uteliaat olivat valokuvaamassa 17 metristä pihakuusta, joka makasi pitkin pituuttaan torin kiveyksellä.

Sää selkeni kello kahteentoista mennessä ja tuulikin alkoi hieman laantua. Kadut olivat kuivaneet ja ensilumen jälkeen hiekoitetut jalkakäytävät rahisivat kenkien alla. Katupöly nousi tuulen mukana silmille eikä meno muutenkaan ollut helppoa tuulen heittelehtiessä puolelta toiselle. Käväisin keskustan tuntumassa ja ajattelin laiskana palata takaisin ratikalla. Rautatieaseman ratikkapysäkin aikataulu näytti seuraavan ratikan pysähtyvän vajaan tunnin kuluttua, joten jatkoin matkaa. Pääsin Kaisaniemeen, kun ratikka pyyhälsi ohi. Aikataulut eivät pitäneet kutiaan, mutta leppeässä ja auringon lämmittämässä säässä oli mukava kävellä eikä kiirettä ollut mihinkään. Katselin matkalla, miten varjot lankesivat katuun epätavallisen pitkinä, auringonvalon paistaessa niin kovin matalalta. Vaikka tapaninpäivä olikin tänään valoisa, ei päivän pituutta silti riittänyt kuin iltapäivään saakka. Talvi ei ole päässyt vielä kunnolla alkamaan ja ilmassa oli aivan kuin kevään merkkejä. Muutama kuukausi pitänee kuitenkin vielä odotella varsinaista kevättä.