Sain talvella eli viime helmikuussa elokuvalipun palkkioksi vastauksestani erääseen mielipidekyselyyn. Latasin lipun talteen, sillä se piti lunastaa toukokuun loppuun mennessä. Piletin voimassaoloaika oli päättyvä tämän vuoden lopussa, joten littera jäi odottamaan hyvää elokuvaa ja sopivaa vapaata aikaa istua leffateatterissa sen pari tuntia, minkä raina useimmiten kestää. Talvi ja kevät sekä siinä sivussa kesäkin menivät, mutta en saanut aikaiseksi järjestää itselleni elokuvailtaa. Tiketti poltteli lompakossa, kunnes vihdoin tänään päätin käyttää sen. Katsoin netistä aamupäivällä alkavat näytökset. Ajattelin mennä elokuviin katsomaan uuden Inferno-elokuvan ennen lounasaikaa, sillä illalla olisi kaikenlaista muutakin puuhaa kuin istua leffateatterissa. Ensimmäinen esitys alkoi varttia vaille yksitoista, mutta se näytettiin Tennispalatsin premium-salissa, jonne pääsylippuni kate ei aivan riittänyt. Maksettavaa olisi tullut lisää vielä kolme euroa. Vaihdoin näytöksen peruskatsomoon, joka sijaitsi Kinopalatsissa ja alkoi kymmentä yli kaksitoista. Muuttunut aika sopi minulle, sillä ehdin näin sopivasti shoppailemaan kaupungilla vajaat kaksi tuntia.

Inferno perustuu maailmankuulun kirjailijan Dan Brownin samannimiseen teokseen. Elokuva ei kuitenkaan ollut juurikaan kummoinen, ja totta puhuakseni hieman petyin näkemääni. Inferno ratsastaa fiktiivisen professori Robert Langdonin (Tom Hanks) nimellä ja tietysti Brownin kuuluisuudella eikä sovi unohtaa elokuvan ohjaajaa, entistä teininäyttelijä Ron Howardia. Leffa olisi hyvin voinut olla suoraa jatkoa Enkelit ja demonit (Angels & Demons, 2009) elokuvalle, joka sijoittuu Infernon tapaan Euroopan historiallisiin kulisseihin. Elokuvan juoni oli vanha tuttu ja klassinen viruksen aiheuttama pandemia. Tälle juonirakenteelle on filmattu lähemmäs satakunta elokuvaa vuosien varrella, joten mitenkään yllätyksellinen ei Brownin kertomus ole. Alku oli kovin sekava, mutta lopussa jutulle saatiin järjestystä. Juonenkäänteet vaihtuivat nopeasti ja hyvikset muuttuivat pahiksiksi ja päinvastoin. Jälleen kerran Robert Langdon on laitettu juoksemaan jahtaajiaan karkuun, ja kiireiset otokset on purkitettu Firenzen upeissa kaupunkimaisemissa Italiassa sekä osin Venetsiassa ja Istanbulissa. Filkka olisikin paremmin sopinut matkailunedistämiseen kuin viihteeksi.