Kaikenlaisten tekosyiden varjolla olen yrittänyt laistaa jokakesäisestä ikkunoiden pesu-urakasta. Ensin olivat työvälineet, kuten pesusieni ja ikkunalasta, kuluneet loppuun. Sitten joku keksi kertoa minulle, että aurinkoisena päivänä ei pitäisi pestä laseja, sillä auringonpaiste ja lämpö haihduttavat veden lasinpinnalta nopeasti. Vielä olisin toivonut nykyaikaista ja vähän muodikastakin ikkunapesukonetta, mutta jostain kuluttajavertailusta luin, että sellaiset laitteet ovat rahan tuhlaamista ja että ihan tavallisilla pesuvälineillä ja vedellä saa yhtä puhdasta jälkeä. Syitä jos jonkinlaisia siis löytyi, jotta tuohon viheliäiseen tehtävään ei olisi tarvinnut ryhtyä. Tosiasia kuitenkin oli, että talven jäljiltä ikkunaruudut olivat niin harmaat, ettei kohta ulos tahtonut nähdä.

Jokunen viikko sitten ostin uuden ikkunapesusetin ja pullollisen pesuainetta. Alkukesän ensimmäinen pesu-urakka oli edessä, mutta kauniiden päivien vuoksi sain siirrettyä sitä aina näihin päiviin asti. Tänään oli sitten vihdoin otettava sieni käteen ja käärittävä hihat. Pääkaupunkiseudun iltapäivä oli nimittäin pilvipoutainen ja siis ihanteellinen ikkunanpesua ajatellen. Onneksi ruutuja ei ollut kovin monta, mutta kun kaksinkertaiset ikkunat pesee molemmilta puolilta, nelinkertaistuu työmäärä kuin varkain. Työ eteni joutuisasti ja lopputulos oli kirjaimellisesti silmiä hivelevä. Monen kuukauden jälkeen ikkunoista näki jälleen kirkkaasti ulos eikä harmaa pöly- ja likakerros enää suodattanut näkymiä. Tehokas pesu ja kuivaus sai aikaan lähes näkymättömät puitteet. Ellei tietäisi olevansa sisätiloissa, saattaisi nyt puhtaista ikkunalaseista päätellä, ettei laseja ole laisinkaan. Ikkunat ovat nyt sitten taas puhtaat ainakin jonkin aikaa.