Helsinki kehittyy ja kasvaa niin kuin kaupungit yleensä. Pääkaupunkiin nousee lähivuosina uusia asuinalueita ja samalla kaupungin kartta muuttaa muotoaan. Uusille alueille syntyy uusia kulkuväyliä, kuten katuja, polkuja ja kujia. Jossakin vaiheessa uudet kadut saavat nimet, jotka tyypillisesti liittyvät jollakin tavoin alueen historiaan. Helsingin katujen nimien historiaan voi tutustua kaupungin tietokeskuksen julkaisuista, jotka voi ladata maksutta PDF-muodossa luettavikseen. Olen jonkun verran seurannut katujen nimeämistä ja kummastellut usein pitkiä kadunnimiä. Pitkät kadunnimet ovat työläitä kirjoittaa ja vaarana on myös kirjoittaa niitä väärin etenkin, jos nimessä esiintyy historiallisia vierasperäisiä nimiä. Kadunnimen tulisi olla lyhyt ja helppo kirjoittaa ja muistaa. Nimen yksi tärkeimmistä tehtävistä on ilmaista osoite, ja tässä tehtävässä lyhyt, ytimekäs ja helposti kirjoitettava nimi palvelee parhaiten. Liian usein osoitteet ovat pitkiä ja hankalia, kuten tämä Toukolassa sijaitseva Jan-Magnus Janssonin aukio. Nimihirvityksessä on 24 merkkiä, eikä se ole vielä edes kaikkein pisin kadunnimi Helsingissä.

Helsingin katujen nimet alkoivat kiinnostaa minua enemmän. Niitä tutkiessani olin tullut siihen tulokseen, että katujen nimet pitenevät vuosi vuodelta. Tieteellisesti tarkkaa tietoa minulla ei ollut, mutta päätin ottaa asiasta selvää. Kaupungin karttapalvelusta latasin kaikki kadunnimet koneelleni ja aloin laatia tilastoa. Latauksessa syntyi kattava tiedosto, jossa on katujen suomen- ja ruotsinkieliset nimet, historialliset selitykset, nimeämisperusteet ja paljon muuta mielenkiintoista tietoa mukaan lukien päivämäärä, jolloin nimeä on ensimmäisen kerran käsitelty kaupungin elimissä. Käsittelypäivämäärästä sain vuosiluvun, jota tarvitsin tilastossani, sillä halusin tietää, miten katujen nimien pituudet ovat kehittyneet vuosien saatossa. Nimistön ensimmäiset käsittelypäivät ovat vuodelta 1836 ja ne yltävät aina vuoteen 2015 asti. Kaikkiaan nimistössä on yli 4 500 kadunnimeä (tarkalleen 4 546). Olen koonnut alla olevaan luetteloon muutamia tunnuslukuja aineistosta.

• Käsittelyvuodet 1836-2015
• Kadunnimien määrä 4 546 kpl
• Keskimääräinen pituus 13 merkkiä
• Lyhyin kadunnimi 4 merkkiä
• Pisin kadunnimi 27 merkkiä

Latasin nimistöaineiston taulukkolaskentaohjelmaan ja laskin pituusfunktiolla kunkin kadunnimen pituuden merkkeinä. Tämän lisäksi erotin ensimmäisestä käsittelypäivästä vuosiluvun. Laadin pivot-taulukon vuosittaisista tiedoista ja laskin vuotuisen keskiarvon nimien pituuksista. Piirsin syntyneestä materiaalista viivadiagrammin, johon lisäsin lineaarisen trendisuoran. Trendi osoittaa kiistatta, että 179 vuoden aikana Helsingin katujen nimien pituudet ovat kuin ovatkin pidentyneet. Keskimääräinen nimen pituus on kasvanut noin 11 merkistä 14 merkkiin.

Alla olevassa taulukossa pituudet on ryhmitelty merkkimäärien mukaan.

Puolet katujen nimistä on 10-14 merkin mittaisia. Toisaalta 70 % nimistä on alle 15 merkin mittaisia, joten tämän tilaston perusteella katujen nimet eivät näyttäisi olevan turhan pitkiä. Yli 15 merkin mittaisia kadunnimiä on vajaa kolmannes eli noin 30 %. Toisin sanoen joka kolmas kadunnimi on pitkähkö.

Oheiseen taulukkoon olen koonnut katunimien käsittelymäärät vuosikymmenittäin. Ensimmäinen ja viimeinen vuosikymmen ei ole vertailukelpoinen, sillä ne eivät ole täysiä vuosikymmeniä.

Helsingin katunimien käsittely kiihtyy 1940-luvulla eli heti sotien jälkeen. Tämän jälkeen uusia nimiä käsitellään keskimäärin noin 550 kappaletta joka vuosikymmen. Nimien pituudet ovat keskimäärin noin 13 merkkiä, mutta pituudet ovat alkaneet kasvaa 1970-luvulta lähtien. Alla olevassa taulukossa näkyvät nimien keskipituudet merkkeinä eri vuosikymmeninä.

Lyhyimmät osoitteet sisältävät vain neljä merkkiä. Nämä ovat Muhu Meri-Rastilassa sekä Wisa Kruunuvuorenrannassa. Vastaavasti pisin kadunnimi on 27 merkin pituinen Regina von Emmeritzin polku, joka sijaitsee Jollaksessa. Viimeinen vuosikymmen 2010 ei ole täysin vertailukelpoinen, koska se sisältää käsittelypäivät vain vuoteen 2015 asti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että yhä pidentyvien kadunnimien trendi jatkuisi 2010-luvulla. Suositeltavaa olisi, että katujen nimet olisivat mahdollisimman lyhyitä, jolloin osoitteista muodostuu niin asukkaille kuin postinkantajillekin miellyttäviä käyttää. Esimerkiksi parhaillaan kehittyvässä Kalasatamassa on paljon uusia osoitteita, joista helpoimmasta päästä on Leonkatu, kun taas 17 merkin mittainen Sompasaarenkanava edustaa niitä pidempiä nimiä. Olisiko 11 merkin pituinen Sompakanava ajanut saman asian?