Kuljen toisinaan Harjutorin kautta Helsingin Sörnäisissä ja joka kerta ihmettelen, miten eräät ihmiset voivat viettää niin huoletonta elämää kuin spurgut kyseisellä torilla. Heillä ei tunnu olevan huolta huomisesta. Heidän osansa ei toisaalta käy kateeksi, sillä kukaan ei varmaankaan haluaisi elää niin epäinhimillisissä oloissa kuin he. Erityisesti minua oudoksuttaa ja ehkä jopa hieman huolettaakin nuorten miesten osuus Harjutorin spurguista. Osa näyttää sen verran nuorilta, etten usko heidän vielä täyttäneen kolmeakymmentä vuotta.

Mikä sitten oikein kiehtoo tällaisessa elämäntavassa? Se ainakin on selvää, että jokainen ihminen tekee itse päätökset elämässään. Ketään tuskin pakotetaan tällaiseen elämäntyyliin. Toimettomaksi spurguksi näyttäisi olevan helppo ryhtyä koskapa yhteiskunta sallii kyseisen elämäntavan. Sen lisäksi, että nämä ihmiset tuhlaavat yhteiskunnan sosiaalivaroja, he ovat myös epämiellyttäviä kaupunkikuvassa ja jopa pelottavia, jos kohdalle eksyvät.

Viime aikoina on virinnyt keskustelua nuorten miesten elintavoista ja rappioitumisesta. Keskustelua ei ainakaan ole yhtään liian aikaisin aloitettu. Toivoisin, että keskustelu myös johtaa selviin toimenpiteisiin. Liian ankarat työelämän vaatimukset nuhteettomista elintavoista voivat entisestään syventää kuilua menestyvien ja rappioituvien nuorten miesten välillä. Huoleton elämänmeno kostautuu ennemmin tai myöhemmin koko yhteiskunnalle. Jos nämä nuoret eivät saa työtä, saa yhteiskunta lopulta kustantaa heidän entisestään huolettomammaksi muuttuvan elämänsä. Kierre on valmis.