Eutanasia eli armokuolema pomppasi keskustelunaiheeksi tässä vähän aikaa sitten. Armokuoleman mahdollisuudesta keskustellaan aika ajoin, vaikka aihe on tietyllä tavalla arka eikä siitä juurikaan haluta virittää julkista keskustelua. Poliittinen puolue Vihreät nosti eutanasian taas puheeksi muutama viikko sitten otettuaan maltillisen myönteisen kannan tabumaiseen aiheeseen kevään puoluekokouksessaan. Kannanoton jälkeen sikisi melkoinen kalabaliikki, jota seurasi nopeasti puheenvuoroja puolelta ja toiselta. Eutanasiassa on kyse niin sanotun toivottomasti tai parantumattomasti sairaan potilaan kuoleman jouduttamisesta esimerkiksi lääkeaineilla, mitä kutsutaan aktiiviseksi eutanasiaksi eli armomurhaksi. Potilaalle voidaan antaa myös passiivinen eutanasia eli kuolinapu luopumalla esimerkiksi joistakin hoitotoimista.

Sana eutanasia on peräisin kreikan kielestä. Sananmukaisesti alkukielinen termi tarkoittaa hyvää kuolemaa, ja sana koostuu kahdesta osasta: hyvä ja kuolema. Kreikan kielen sana eu tarkoittaa hyvää ja thanatos puolestaan kuolemaa. Eutanasia käännetään yleisesti suomeksi sanalla armokuolema, mutta muitakin muotoja näkee joskus, kuten armosurma ja laupeuskuolema. Eutanasian ympärillä kuulee puhuttavan myös sellaisista termeistä kuin saattohoito ja hoitotahto. Saattohoidon tarkoituksena on hoitaa potilasta niin, että hänen jäljellä olevan elämänsä, joka yleensä tässä vaiheessa on enää vain viikkoja, laatu olisi mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Saattohoidossakaan ei enää ole tarjolla parantavaa hoitoa, mutta se hoito, jota potilaalle vielä annetaan, helpottaa hänen oloaan lopun lähestyessä.

Hoitotahto sen sijaan on henkilön sairaanhoitoa koskeva tahto tulevaisuuden varalle. Tyypillisesti hoitotahto laaditaan ennen kuin henkilön tila muuttuu potilaaksi. Tahdosta laaditaan asiakirja, jonka henkilö varmentaa ja joka liitetään hänen potilasasiakirjojen liitteeksi. Asiakirjan laadintaan voi osallistua terveydenhuollon asiantuntijoita, kuten lääkäri, jotka yleensä selventävät, mitä vaikutuksia hoitotahdon noudattamisesta voi seurata. Hoitotahdon yhteydessä vilahtaa silloin tällöin myös termi elämänlaatutestamentti, jossa henkilö kertoo itselleen pienet ja vähän suuremmatkin tärkeät arkielämän asiat. Elämänlaatutestamentissa ilmaistut asiat pitäisi huomioida tilanteissa, joissa henkilö ei itse pysty enää huolehtimaan tai vaikuttamaan niihin. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi dementoitumisen takia laitoshoidossa.

Parantumattomasti sairaan ja itsestään huolehtimaan kykenemättömän potilaan hoitoon löytyy siis muitakin mahdollisuuksia kuin suoranainen eutanasia. Muista vaihtoehdoista ei aina puhuta yhtä suurella äänellä kuin armokuolemasta, vaikka hoitotahto ja elämänlaatutestamentti ovat monissa tapauksissa käytännöllisiä hoitomuotoja. Hoitotahtoja kirjataankin suhteellisen vähän ja syynä saattaa olla ehkä tietämättömyys. Monikaan ei ole tietoinen hoitotahdosta, mutta eutanasiasta monet ovat kuulleet siitä käytyjen keskustelujen ansiosta. Tiedonpuutteen lisäksi suomalaisen terveydenhuollon tietojärjestelmien alennustila eli käytännössä yhtenäisen potilastietojärjestelmän puute heikentää esimerkiksi hoitotahtojen kirjaamisen terveydenhoidon ammattilaisten yhteiseen käyttöön. Tätä nykyään hoitotahto tahtookin jäädä potilaan itsensä hoidettavaksi ja kun sitä sitten aikanaan tarvittaisiin, voi sen hyödyntäminen olla potilaan tilasta johtuen myöhäistä.