Suomalaisen rokin historiassa on ollut vasta vain yksi oikea ja aito rock-yhtye. Jo reilut kolmekymmentä vuotta sitten perustettu Hurriganes ei ole saanut vertaistaan seuraajaa. Maailman musiikkimakukin on muuttunut sen verran paljon, ettei perusrokin kokoonpanoja enää noin vain synnykään. Remu Aaltonen loi määrätietoisen visionsa voimalla legendaarisen pumpun, josta J. P. Siili on ohjannut erinomaisen elokuvan. Rainan nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain Ganes, sillä tämä ei juurikaan esittelyjä kaipaa.

Hurriganes nousi nopeasti Suomen rock-musiikin ykkösbändiksi. Toisaalta 1970-luvun alussa tarjontakin oli niukkaa, ja musiikkityylit vaihtelivat laidasta laitaan, joten valinnanvaraakaan ei tainnut juuri olla. Erinäisten vaiheiden jälkeen Ganes löi lopulta itsensä läpi niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin muuallakin Euroopassa. Ensimmäistä älppäriä saatiin odottaa, mutta Rock and Roll All Night Long -levyn jälkeen ilmestyi toinen toistaan jytympiä pakkauksia. Roadrunner oli aikoinaan Suomen myydyin levy 1974-1985 eli yli kymmenen vuotta. Uudet musiikkisuuntaukset alkoivat kuitenkin kaventaa bändin suosiota 1980-luvun lopulle tultaessa. Seuraava vuosikymmen olikin sitten lähes täydellistä hiljaiseloa.

Kaikkien myrskyisien vaiheiden jälkeen on mukavaa muistella maamme yhtä legendaarisinta rock-yhtyettä aivan upeassa elokuvassa. Filkka on onnistunut erinomaisesti vangitsemaan ajan hengen ja muusikoiden elämäntavan. Lavastus autenttisine ympäristöineen luo aidon tuntuisen tunnelman. Elokuvahan ei ole mitään ilman erinomaisia näyttelijöitä. Eero Milonoff on onnistunut valinta Remu Aaltosen rooliin. Olavi Uusivirta on aivan mainio Cisse Häkkinen ja Jussi Nikkilä on kuin ilmetty Albert Järvinen. Ganes-elokuva on kaikkiaan yksi parhaimmista kotimaisen elokuvatuotannon helmistä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen niin menneitä fiilistellen kuin suomalaista elokuvaa ihaillenkin.